maanantai 17. maaliskuuta 2014

Kissanristiäisiä ja ties mitä!

Nyt on harjotteluaika Nurmijärvellä, hiihtoloma Ranualla, Rovaniemellä ja Oulussa lusittu. Oli mukava tulla takas Kokkolaan, ku kämpällä ootti ystävänpäiväposteja makeine yllätyksineen, kaupanpäällis-lahja pirtelökone pääsi testaukseen hyvässä seurassa ja aurinko paisto. Varastetusta pyörästä en sano mitään, tyhmästä päästä kärsii koko pää. Ruumiille tää kävely tekis vaan hyvää.

Oulussa vietettiin Risto-kissan ristiäisiä, vaikka se saiki heti lempparinimen Jönni. Vieraita oli ainaki viistoista, joista otettiin yhteiskuvaki mutta sitä ei mulla nyt oo. Oli Riston sisaruksia, kummeja, bestman, ja minä pääsin kaasoksi. Oli myös painettua ohjelmalehtistä, äitin puhetta, perheen ja ystävien ohjelmaa. Kiitin kaason puheessani sitä, että on sain yllättävän kunnian olla kaasona, en oo koskaan ennen ollu ristiäisissä kaasona! (Ja taas olin.) Laulettiin kissalauluja ja mulle varattiin pianoesitys, tulkitsin kissanpolkan. Oli jännittävää!! Koko juhla oli oikeen juhlava, liikuttava ja herkkä, juhlakalu käyttäyty oikeen moitteettomasti ja kaikilla oli mukavaa. Laulujen ja faaraon kissa -leikin jälkeen saatiin kahvia ja suklaapiirakkaa. Kyllä juhliminen väsytti, illalla meinasin nukahtaa vallan ennenku muut vieraat ehti ees kotiinmenoa ajatella!

Ristiäispöytä ja Risto keskellä kuvaa.

Veera-äidin pieni puhe.
Ohjelma.
Tärkeät roolit. Juontajaksi valikoitui - tadaa! - minä.

Sunnuntain tortillat. Nam!

Ja sitten Kokkolassa ystävällinen eteisen pöytä toivotti tervetulleeksi. 
Väriä väriä väriä! Vaikka tummaakin.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Kevät!

Kevät tuli kylään, etukäteen soittamatta. Vesi valui pihalla vastaan, aurinko maalasi jääkukat varaston ikkunaan. Pihan puut soitti iltavirren lintujen suulla. Pajut punastellen esitteli vastasyntyneitä kissojaan, Koiranputket oli ylpeinä kummeina. Kukat löysi tien tyttöjen hiuksiin, ahavatuuli leikki lasten kanssa hippaa ja kiusasi varomatonta kulkijaa.
Tottahan me kevät vastaan otettiin, ovi avattiin niin auki ko sai! Pyydettiinpä muitakin vieraita Kevään tuloa juhlimaan. Laitettiin pöytään värikäs liina, liinalle keltainen kynttilä, katettiin parhaat kahvikupit ja karkkikakku. Kevät pyydettiin istumaan, mutta ei se malttanu ko hetken, kohta jo liehui verhoissa ja osoitteli meille kaikki pölyset paikat. Yöksi se ei jäänyt, vaan hävisi kovalla suhinalla männikköön pimeän myötä. Aamuisin keväänkeijuja saattoi nähdä sadoittain pellolla, aurinko sai niiden helmat hohtamaan.

Keijujen sokeritikkarit.

Aurinkotaidetta.


Vielä pakkanen puraisi aikaista Kevään odottajaa.
   

Kevään kunniaksi karkit naamariin!

Ja muffinssin päälle..

Ja kakkuun, tottakai!
Loput otetaan purkkiin mukaan, kun lähetään kevätretkelle.

Oi riemua!

Kevät välkkyy silmissä!

Illan tullen keijut menee sammalikkoon maate.