maanantai 26. tammikuuta 2015

Ei niin mitään.

Elo mainen on kuin lunta vaan
niin kaunist, vaan nopeesti sulavaa
jos lähtee rämpiin niin uppoaa
on parempi kevättä odottaa
ja muutenkin, hetkeä oikeaa
jos tuntuu että ahdistaa
eikä osaa tehdä oppariaan
tai jaksa edes siivota
eikä astioitaan tiskata
on silloin parempi vaatteita
paljon päälle pukea
ja mennä lumeen makaamaan
kai kaikki hoituu aikanaan
kohta arska hanget alentaa
ja taivallus on helpompaa
palataan silloin asiaan
ehkä kylänraitilla tavataan
kun talviunilta kohoan. Moro.


Oon aatellu muuttaa kirjastoon asumaan, että saisin tehtyä opparia eikä tarvis aina ajaa tuota matkaa pyörällä lumisateessa ja tuulessa. Koska se ei luonnistu multa mitenkään helposti. Voin kuitenki olla ylpeä tuosta ylläolevasta runosta, mikä on ihan selvästi oikea loppusoinnullisen proosan ylistys ja suorastaan hivelee kaikkien aivojen kirjallisuusnystyröitä. Sis ihan oikiasti, nyt näyttää siltä että sekoamassa on tää plikka kaikkien määrämittaisten, vapaamittaisten, kalevalaisten ja perinnerunojen kans. Ja niitäku vielä pitäis viisvuotiaille mennä opettaan oppari-interventioissa! Huh heijaa saahan sitä kuvitella. Kyllä minä niin mieleni pahoitin ku hoksasin että ei oo minusta opiskelijaksi, eikä tuu. Mutta eihän se oo mikään pakko jouluksi valmistua. Kyllä maailma pyörii ilman yhtä valmista sosionomia! Tai vaikka lakkais pyörimästä, tuskin sekään suoranaisesti mun laiskuuen syy ois.

Kirjastossa on kyllä muuten hyvä fiilis, saa melkeen jotain tehtyäkki ku ympärillä on hälinää ja elämää, ni pystyy keskittyyn. Täällä on valosaa ja avaraa, toisin ku kämpällä, ja kirjat löytyy (jos löytyy) käden ulottuvilta ja ilmassa leijuu vuosikymmenten opiskelijoiden reipas henki. Vois silti joku käyä heittään mulle vähän innostusta. Halpa-Hallista tai ihan mistä vaan, oon kateellinen tolle vierustoverille joka kehtas luovuttaa jo nyt! :P (hei, salmiakit ois jees, ja kirpeet)

Siisti kirjottaa pitkään aikaan tämmönen sekopäinen ajatuksenvirtalausepuklaus kaikkien fiksujen lauseitten jälkeen mitä ois pitäny opparisuunnitelman sivuille ilmestyä. Mutta ei ilmestyny. Ei se oo hölömö joka kirjottaa, vaan se joka lukee!

Paljo mieluummin lähtisin kattoon tota rakasta pikkutonttua.