Kohtaamisia.

Elämä on yhtä kohtaamisten virtaa. Montakohan ihmistä päivässä meijän silmien ohi kulkee? Suurin osa jää tyystin vaille huomiota, jotku häilyy mielessä pitkään, pitkään. Mulla on taito ilostua ihan kuvitteellisistaki kohtaamisista, tässä yhtenä päivänä lenkillä ollessa soitti mulle joku poikanen vesikattoasioissa, ja puhu hauskasti. Tuli lyhyen puhelun jälkeen mieleen, että jos oiski kysyny siltä, mitä kuuluu ja alkanu jutteleen. Ajatus pisti naurattaan ja siinähän se lenkki mukavasti vierähti. Tänään reipas työmies ulkona väläytti mulle leveän hymyn ja tietenki mun neidonsydän siitä sykähti. :P

Hauskoja vieraita mun matala koloni on saanu vastaanottaa viimeaikoina usiamman. Monena iltana tänäki syksynä on pöytä huojunu siitä ilosta. No se huojuu muutenki, mutta varsinki ilosena, niinku me muutki. Siskontyttö serkkunsa kans oli ihan haltioissaan "miten jollaki voi olla näin värikäs kämppä, meillä kotona on vaan valkosta ja harmaata!" Nytpä senki tiiän, mun sisustustyyli on suoraan 9-vuotiaiden tyttöjen unelmista. Sehän on kyllä tiietty. Yllättävästi löyty pikkutytöille tekemistä, värityskirjaa ja muistipeliä, meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Välillä kymmenen neliön keittiö on ottanu vastaan kymmenen vierasta, vanhat hyväksi havaitut seuraleikit mahtu mukaan vallan mainiosti. Tässä yks esimerkki illan runoista. Jokainen kirjotti yhen säkeen ja näki vaan edellisen kirjottaman.

Suon reunassa seisoo kukka, uppoaa suohon mun sukka.

Siitä tulee suuri suru, kun hävis oma rakas muru.

On tää suru niin suunnaton ja taakka niin raskas on.

Kiviäkö laukussain kannan?

Itselleni liekö anteeksi annan?

Omatuntoni soimaa, löytäisinkö naapurista voimaa?

Niinpä tohvelit jalkaan sujautin ja saunapolulle singahdin!

Kesäpäivä tuntuu kevyeltä, ei murheet ja huolet mieleen yllä.

On olo kevyt ja onnellinen ja riemu monellinen (:D).

Oi tätä elämän iloa on mulla karkkia monta kiloa!

Tänään eloani piristi armas siskoni perheensä kanssa ohikulkumatkalla, tavattiin kaupungilla, Taika ja Tuisku oli niin vallottavia taaskin. Kaverit haasto keilakisaan ja sai nuolla näppejään ko meikäpoika korjas voittopotin ja oli rasittavan mellevänä onnistumisestaan. Sain jopa kaks täyskaatoa, JUHUU!! Kuka lähtis seuraavana radalle?

Oon löytäny hyvän puolen siinä, että kämpässä ei oo suihkua, vaan pitää ulkokautta kiertää kellarin saunaan. Eilen tulin saunasta, satuin kattomaan taivaalle ja mitä ihanuutta, revontulet siellä vilkutti!! Ihanat, oi kuinka mieltä hauskasti hypäytti! Hiukset märkänä unohuin pihalle seisomaan, lieskojen leikki veti puoleensa ja harkittin vakavasti merenrantaan polkemista puoli kaheltatoista yöllä. Järki voitti, tylsä järki.. Menin sisälle, kiipesin käytävää ylimpään kerrokseen, seisoin siellä yöpaita päällä sukkasillaan, nojasin ikkunaan ja kuuntelin äänettömän kerrostalon äänettömyttä. Enpä oo ennen yläkerrassa käynykkään, oma kämppä ku on ekassa kerroksessa. Lopuksi piti laskeutua takas omaan asuntoon, viimenen vilkasu taivaalle, ei enää huiskannu vihreä revonhäntä. Ovi oli kutsuvasti raollaan, pöydällä palo kynttilä ja mieli oli löytäny rauhan kaikessa rauhallisuudessaan. Hyvä on tässä olla!

Nautin. Kaikki kuvan astiat kirppareilta, niinku lähes kaikki muutki :)
Itetehtyjä pikkuleipiä, ja glögiä kannusta pikkutyttöjen kans. <3

Tuisku sai skootterin Rossosta. :)

Värilläkö väliä? Tottakai!!

KAATOOO!!! 

Syyslomakuvia.

Nyt on lusittu 10 päivän syysloma, tultu takas Kokkolaan, käyty tekeen yks tentti ja loppupäivän tunnit lintsasin mahakivun takia. Sainpas sittenki napattua lomilta pöpön itelleni!

Loman ensimmäinen viikonloppu meni Oulussa, kavereitten luona rentoilin ja olin mukavassa mitään-tapahtumisen-tilassa. Oulusta matkustin jäniksenä junalla Rovaniemelle (onpahan VR multa neki rahat jo etukäteen kiskonu, moneen otteeseen), missä oli vastassa sisko ja muutama lapsonen, kolmevuotias rinsessa ei meinannu innostukseltaan happia saaha. :)

Rovaniemellä sain vihdoinki hoitaa kavereitten lapsia ja vauvoja, ja vähän niitä äiti-ihmisiäki jututtaa.. Pääsin mukaan neuvolaanki ja "perhekerhossa" kaverin luona oli 8 lasta ja me 2 aikusta, kaikilla oli kivaa! :) Ensilumen riemu oli valtava, ja valkea valo toi syksyyn ihanan tuttua mutta aina niin uutta tunnelmaa ja odotusta. Lumienkeleitä ilmesty pihalle ja jäinen ruohikko lumen ja askelten alla tuntu ihan ku ois kävelly riisimurojen päällä. Tein porkkanapiirakkaa, ja sanoin sen olevan pahaa. Viena 3v kysy "Ai mittä mielettä pahaa?" Ja Elia 5v mietti osaako Pohjanlepakot uia pohjassa.. Hauskoja tenavia, ja fiksuja, varmaan tullu tätiinsä...

Viimeset päivät lomasta olin ranualla, soitin soitin ja soitin pianoa, huiluaki vähän. Harmi vaan ko ei ollu ketään säestäjää, soitin huilua ja säestin varpailla pianolla, ei se nyt niin hirveen hyvin sujunu. Joululauluja, tietysti. Tein piparitaikinanki, mutten ehtiny leipoa niitä ko loma loppu. Jäi sinne kotiin leipojia, siskonlapsia..

Oulussa oli aivan huikeita lentispelejä! :P

Sorsien kissatappelu,
sodan kohde vaan seurasi isännän elkein sivustalla..

Rovaniemi pakkasiltana.

Illan tarkkailijat.

Sisaruksia ja siskonlapsia,
kertakaikkiaan edustavaa porukkaa!

Kaverukset Fun Parkissa, hauskanpidosta voi olla montaa mieltä :)

Pieni iloinen kaverini.

Kyllä ny on Heini onnelline!!

Ranualla, miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin...

Hyvä mieli huilistilla!

Kävin ulkoiluttaan lenkkareita Gamla Karlebyssä. Kurkistelin ihmisten pihoille ja tiirailin kameran läpi maisemia ja yksityiskohtia. Auttais toki asiaa, jos osais käyttää sitä kameraa! Yhen talon pihalta kuulu lasten ääniä, siellä oli tyttöjä leikkimässä niinku lasten pitääki, ja minä olin ihan mielissään, niin vähän kuuluu nykyään enää ulkoleikkien ääniä. Ainakaan kaupungissa.

Pysähyin kanavan rannalle puistoon ja viritin huilun, kaivoin Lapin lasten laulukirjan repusta ja annoin huilun viheltää. Ei mikään paras ääni tullu kylmällä huilulla, mutta yks koira mut vaan haukku. Kohta huomasin muutaman korttelin päästä tulleet samat tytöt, istu rantarakennuksen portaille ja taputti aina laulujen jälkeen. Pyysin niitä laulamaan mutta ei ne uskaltanu, outoja lauluja ja vielä suomeksi. Miekkonenki siinä kävi istumassa ja kiittelivät kovasti ko lähtivät. Otin tietysti niistä kuvat itelleni muistoksi, ensimmäinen ulkokonsertti ja heti oli yleisöä ;) Alkaa olla liian kylmä ulkona soittaa, kämpällä ei oikeen soi ko on niin pieni huone.. En tietenkään yleisön toivossa ulos menny, vaan soitin niistä huolimatta. Ei muutkaan ohikulkijat vihasilta näyttäny, sain jopa pari hymyä niiltä jota huomasin kattoa! Tuli kyllä ihan hyvä mieli itellekki, huomaamatta. Nää vanhat kaupungit on niin ihania, missä niitä on säästyny sodalta.. Mää niin tykkään!

Vanhan kaupungin talot ja ruskapuut. <3

Tällainen Suuri Saalistaja vartioi yhtä taloa.

Muistutus kesästä.

"Kiitos kauniista soitosta!"

"Oli kyllä mukava kuunnella."

Jos metsään haluat mennä nyt..

Toissapäivänä sain kaks päällekkäistä lastenhoitokeikkaa joten yhistin ne ja lähin lasten kans laavulle. Olin ostanu herkut reppuun, ja retki oli mieluinen yllätys lapsille. Minä taisin olla yks innokkaimmista! Ehkä jopa neljän parhaan joukkoon ylsin. Parin sadan metrin matkakin oli elämys, joka lätäkön poikki oli pakko kävellä lenkkareilla, joka kivelle kiivetä ja kasveja tutkia, mutta meillä ei ollu mihinkään kiire! Oltiin metässä piilosta ja löyettiin paljo pehmoleluja joilla oli heijastin kaulassa. Laavulla oli joku päiväkotiryhmä, jonka juttuun lelut kuulu. "Mun lapsillekki" niistä oli paljo riemua, koko ajan kuulu "täälläki on uninalle!" Nakit, mehut ja keksit maistu nuotiolla tunnin metässä juoksentelun jälkeen.

Ensin ihmeteltiin ja korjailtiin majan runkoa, mikä löyty..

Nuotio oli valmiina meille.

Tänään tein omenahilloa pelkästään siitä syystä, että se tuoksuu niin ihanalta.. Nam! Nyt pitäs mennä ostaan maustamatonta jugurttia.. Cd:ltä soi slaavilaista tunnelmaa, ja kynttilät toi omaa tunnelmaansa. Cd liittyy muutaman vuojen takaiseen syksyyn, ja omenahillon keittelyyn kavereiden kans. Kyllä sen taas huomaa että syksy on mun vuodenaika, ehottomasti! Syksyllä saa harrastaa ihan rauhassa tämmöstä kotona hissuttelua ja tunnelmointia. Syksyllä mun lempivärit vaatteissa passaa maisemaan ja maisema passaa mun vaatteisiin. Ei oo ulkonäköpaineita, ei liikkumis- tai ruskettumis- tai muuten vaan tehtyjä paineita. On vaan raitista ilmaa ja sateita, auringonpaistetta ja tummia iltoja. No, vähän kouluaki.

Kävi miten kävi, kynttilät tekee hetken.