Laatikon kätkemät räpöstykset.

Laatikoitten kätköistä löytyy näköjään joskus muutaki ku toissavuotista Ghanantuliaissuklaata, käytettyjä kauniita postimerkkejä, heijastimia ja Nalle Puh-tarroja. Sieltä löytyy nimittäin myös Koiramäkitarroja, kynänpätkiä, postikortteja, kirjeitä (saatuja ja lähettämättä jääneitä) ja runoja. Koska kukaan ei oo koskaan osottanu kiinnostusta mun kiiltokuvakokoelmia tai piirustuksia kohtaan, nostan esille muutaman värssyn. Voiko nuita ees runoiksi kutsua? Ehkä ennemmin vanaksi muotoiltu sanaoksennus. 

Keväältä 2013

Aurinko, paista kirkkaammin!

Loista mieleni harmaisiin koloihin

sulata turhat jääpalat pois.

Kipua korkeammalle, ylemmäs!

Alhaalta paistavan auringon valossa

pikkukivetkin

kasvattavat pitkät varjot.

Siksi aamu ahdistaa minua.

Joten paista aurinko,

loista sisälleni asti!

Sytytä silmiini lämmin valo

joka illan tullen lämpimästi tuikkisi.

(Ei, en ollut masentunu, huomasin vaan aamulla kerran jurrissa että kivillä tosiaan oli pitkät varjot ja siitä se sitten tuliki. Tuo sanajono jonka joku vois tulkita tunteenpurkaukseksi, hih.)

Keväältä 2013

Tein onnestani linnun pikkuisen

sen höyhenet ilosta loisti.

Lintu oli värikäs puvultaan

se auringon värejä toisti.

Se lensi ylös pilviin

ja riemuiten

sen laulu ilmoille kiiri.

On siivet viuhkana sivuillaan

ja pyrstö kuin hehkuva viiri. 

(Taas syypää sama aurinko ja takapihan varikset.)

Nocturne-muunnos, opistossa 2012

Ruispalan rouske korvissani

voileivän yllä avoin suu

välipalan onni omanani

päällä makkara, no mikäs muu?

En mä nälissäni sure, huokaa,

mutta ravintoa mulle tuokaa!

Litrat pirtelöä, mihin hukkuu,

tahdon karkin maku suussa nukkuu.

Tuoksut keksien ja kanapeen

kaadan kuppiin sokerin ja teen.

(Tämän esikuvamuunnoksen näin joskus lukioaikoina josta oon sittemmin tehny oman version.)

Kuvat ei nyt mitenkään liity juttuun niinku ei monesti muullonkaan mutta onpahan otettu. Tiiän että joulu meni jo, mutta tulleehan se taas.

Jotku valitti että kommentointi ei onnistu helposti. Luulen että helpottaa, jos vaihtaa lähettäjän nimeksi "nimetön" jos ei oo googletiliä. Ja kirjottaa nimensä kuitenki mielellään viestiin. Koska kommentteja ois mukava saaha, ko mullei oo mittään whatsappia tai semmosia. :P

Onnea isä!

Parempi myöhään ku ei ollenkaan. En muistanu ees kortilla heittää, ja viesti tuntu vähän vaisulta ni laitan tänne kuvakoosteen isästä. :P Mua harvoin haukutaan kauniiksi, mutta monesti saan kyllä kuulla olevani isän näkönen. Mikäs sen parempi kohteliaisuus, isäni on komia mies!! Ja kauneushan on katoavaista muutenki..:D Paljon onnea rakkaalle isälle ja monia onnellisia vuosia tästä eteenpäin ikäistään nuoremmalle perheen päälle!

Sulta sain rakkauden luontoon, pienenä tapeltiin Toppisen tyttöjen kans kumman isä on parempi, "meijän isä rakentaa kaikki mettähallituksen laavut ja Korouomassa on Unskin silta!". Leikkasit multa hiukset seiskaluokkalaiseksi asti, kunnes päätin ottaa sakset omiin pikkukätösiin jossa ne on sen jälkeen sitte aika hyvin pysynykki.. Sanoit mun uuesta lookista sillon "oli meilläki kerran navettapiialla tommoset", se oli varmasti osuvasti luonnehdittu!

Oot kannustanu ja rohkassu mua, välillä ehkä jopa liiottelun puolelle mennen. Jotku elämänvalinnat oisin tahtonu toisin menevän, mutta onneksi oon kuunnellu vanhempia, ja huomannu valintojen olleen siunaukseksi. Aina oon myös rahallista tukea saanu ko oon tarvinnu, toivottavasti ei oo ihan pilalle lellitty tätä tyttöä... Pahoin pelkään.

Autot on ollu meijänki käytettävissä, myös sillon kriittisinä aikoina ku olin just saanu kortin ja ajelin mersulla jokaiseen lumikasaan ja ojaan ja mäntyyn ja savikkoon, ja jatkoin Saaran alottamaa mersun-hajotustyötä. Ruotsin kirjotuksien vastasena yönä herätin sut kaheltatoista ja tulit kiskoon mersun sairaalan takaa ojasta Jounin volvolla..

Oot varma kaveri joulun lautapeleihin ja hyvä vastus mutta siitä mukava, että voitan yleensä sut ;)
No, oishan nuita juttuja mutta ehit pian alottaa kuorsauksen ni pitää lopettaa, ettei myöhästy enää toista päivää onnittelut.

( Ps. Jos voisit hankkia mulle auton kesäksi, ni ois tosi kiva )

Vuosikausien räiskälemestari.

Saara teki kerran Iskä-pipon,
joka on jo vuosia palvellu ja saa
kantajansa näyttämään hauskasti tontulta!

Polvesta polveen siirtyy isien työt.

Kyllä papalta letitki luonnistuu!

Papasta saa turvan, ko pommit paukkuu!

Pappa pehmustaa mukavasti rattorin heiluntaa,
huomatkaa lippis ylöspäin kasan alla.

Kainaloon pääsee kaikki halukkaat.

Vuonna 2011, Viimeset kyytiin!

Ja sitte ylös, onnea 60-vuotiaalle!

Isän ja papan tyttöjä perheessä jo 27
ja varmasti jokainen on käyny sylissä hymyilemässä :)