perjantai 31. tammikuuta 2014

Laatikon kätkemät räpöstykset.

Laatikoitten kätköistä löytyy näköjään joskus muutaki ku toissavuotista Ghanantuliaissuklaata, käytettyjä kauniita postimerkkejä, heijastimia ja Nalle Puh-tarroja. Sieltä löytyy nimittäin myös Koiramäkitarroja, kynänpätkiä, postikortteja, kirjeitä (saatuja ja lähettämättä jääneitä) ja runoja. Koska kukaan ei oo koskaan osottanu kiinnostusta mun kiiltokuvakokoelmia tai piirustuksia kohtaan, nostan esille muutaman värssyn. Voiko nuita ees runoiksi kutsua? Ehkä ennemmin vanaksi muotoiltu sanaoksennus. 


Keväältä 2013
Aurinko, paista kirkkaammin!
Loista mieleni harmaisiin koloihin
sulata turhat jääpalat pois.
Kipua korkeammalle, ylemmäs!

Alhaalta paistavan auringon valossa
pikkukivetkin
kasvattavat pitkät varjot.
Siksi aamu ahdistaa minua.

Joten paista aurinko,
loista sisälleni asti!
Sytytä silmiini lämmin valo
joka illan tullen lämpimästi tuikkisi.

(Ei, en ollut masentunu, huomasin vaan aamulla kerran jurrissa että kivillä tosiaan oli pitkät varjot ja siitä se sitten tuliki. Tuo sanajono jonka joku vois tulkita tunteenpurkaukseksi, hih.)


Keväältä 2013
Tein onnestani linnun pikkuisen
sen höyhenet ilosta loisti.
Lintu oli värikäs puvultaan
se auringon värejä toisti.

Se lensi ylös pilviin
ja riemuiten
sen laulu ilmoille kiiri.
On siivet viuhkana sivuillaan
ja pyrstö kuin hehkuva viiri. 

(Taas syypää sama aurinko ja takapihan varikset.)

Nocturne-muunnos, opistossa 2012
Ruispalan rouske korvissani
voileivän yllä avoin suu
välipalan onni omanani
päällä makkara, no mikäs muu?

En mä nälissäni sure, huokaa,
mutta ravintoa mulle tuokaa!
Litrat pirtelöä, mihin hukkuu,
tahdon karkin maku suussa nukkuu.
Tuoksut keksien ja kanapeen
kaadan kuppiin sokerin ja teen.

(Tämän esikuvamuunnoksen näin joskus lukioaikoina josta oon sittemmin tehny oman version.)

Kuvat ei nyt mitenkään liity juttuun niinku ei monesti muullonkaan mutta onpahan otettu. Tiiän että joulu meni jo, mutta tulleehan se taas.



Jotku valitti että kommentointi ei onnistu helposti. Luulen että helpottaa, jos vaihtaa lähettäjän nimeksi "nimetön" jos ei oo googletiliä. Ja kirjottaa nimensä kuitenki mielellään viestiin. Koska kommentteja ois mukava saaha, ko mullei oo mittään whatsappia tai semmosia. :P

4 kommenttia:

Lappeerrannasta lasahtaa kirjoitti...

Hei, soitin Tämän runon haluaisin kuulla -iltaan ja toivoin Heini Karttusen runoa Tein onnestani linnun pikkuisen. Mutta ei ne löytäny semmosta sieltä arkistoista. Miksi? Olekko sie käyttäny jotaki taiteilijanimeä vai?! Noh, ku en kerta sitä kuullu ni nyt tillaan sinut lausumaan/laulamaan sen mun valmistujaisissa, sullon vielä hetki aikaa säveltää ja reenata :D

Unknown kirjoitti...

Noku en myyny just tota runoa Ylen arkistoon, ko siitä puuttu se kuusisäkeinen trokee, ja kaikkia anapestejä ja daktyylejä, mitä ne aina nuihin juttuihin kaipaa.. :P Ni ne tarjos siitä liian vähän rahaa. Sää voit säveltää sen "runon" juhlahymniksi. Ja eikö mun pitäny kuulua keittiöhenkilökuntaan niissä pileissä?

Lappeerrannasta lasahtaa kirjoitti...

Eeei, ei niissä pilleissä keittiötä oo. Rilli ja notski, paljo makkaraa ja popkornia. Että syömää sinäki sinne sitte tuut, mittää tiskijukkia sinne tarvita.

Unknown kirjoitti...

No hyvä, sen mä osaan :D