Kevään ja kesän taitteessa tein monia retkiä, yksin ja kavereitten kanssa. Tässä sekalainen kokoelma muistoja ihanilta retkiltä. Veden kimallusta, savun hajua, eväiden makusinfoniaa ja lintujen sirkutusta sekä kengät täyttävät havunneulaset. Kaikenlaisia aistimuksia retkiltä saa, mitä ei kameralle pysty tallentamaan.
Huilu on seurannut joillakin reissuilla mukana alkukesästä, nyt viime aikoina soitin on jääny kokonaan heitteille.. Metässä sillä on jotenki siisti soitella, vielä ku menee niin kauas ettei muitakaan häiritse.
Kerran hyppäsin pyöräni selkään ja karautin auringonlaskuun, tai ainaki leirintäalueen rantaan. Kiva paikka, aina muitaki ihmisiä mutta kuitenki rauhallista.
Seuraavissa kuvissa esiintyvä retki oli paras. Heräsin viiden aikaan, mutta ootin että sää vähän kirkastuis. Seittemältä astuin ulos reppu pakattuna ja suuntasin kohti rantamaisemia. Pyörä kulki lämpimässä aamussa hiljasen kaupungin laitamilla, paljo muita ei näkyny eikä kuulunu. Olin retkellä lähes viis tuntia, vaikka retken kävelyosuus oli ehkä neljä-viis kilometriä vaan. Kyykistelin kasteisessa metässä kuvaten kaikkea mahollista, kävin lintutornilla ja löysin majakan, jossa legendan mukaan kummittelee. Opettelin näkemiäni lintulajeja opastaulujen avulla, istuin luvattomalla nuotiolla polun varressa, soittelin huilulla ja nautin. Reissu pitäs ottaa uusiksi heti ku ehtii.
Polku oli tosiaanki monimuotoinen, pitkospuita enimmäkseen mutta myös polkuja ja rämeikköä.
Tein uuden aluevaltauksen käymällä retkipaikalla, missä ennen en ollu käyny. Kiva paikka virran rannalla, nimeä en nyt tähän hetkeen muista. Paikalle sattu tuttuja nuoria kuvaamaan valmistujaiskuvia, en ekana oottanu näkeväni juhlamekkoa ja korkkareita keskellä mettää, pitkän mutaisen tien päässä. Mutta sain hauskan tilannekuvan todellisesta tuhkimo-kohtauksesta. :P
 |
| Herrasmies kiinnittää neidon kengät, tottakai. |
