maanantai 26. toukokuuta 2014

Normipäivä

Mun elämä on hienoa, täynnä hohdokkaita hetkiä, retkiä, valoa ja kämpässäki pelkkää siisteyttä aina. Koulutehtävät teen vaivatta ja ajallaan aina, kettään en kadehdi ja oon sinut itteni kanssa. Tällaista hienoa vain sattuu olemaan tämä kaikkien huippublogistien elämä. Paitsi etten ole. Mutta älkää pilatko mun uskomusta.

Oon aina superaktiivinen ja reipas. Tänäänki olen istunut koneella kymmenen tuntia, saanu kolme sivua koulutehtävää tehtyä ja kipeyttäny selän. Toisella silmällä sivistän itteäni youtuben konsertoilla ja sen verran oon oppinu että einojuhani rautavaara menee hiukan liian korkealta yli. Ainaki se yks minkä yritin kuunnella. Viimesen tunnin oon lukenu erästä blogia, ja nieleksiny vihriää sappea, mikä erehyttävästi muistuttaa kateuden kalkkia. On nii hyvinkirjotettua tekstiä ja siistejä aiheoivalluksia, että kyllä tässä ois aihetta tuo välilehti sulkia ikuisiksi ajoiksi! Kaikkia sitä pittääki yrittää, ko pahan mielen vaan saa. Tämmönen surkian blogiki tullu tehtyä. Hrrmm!

Lauantai- iltana otettiin MM-kisojen erätauolla aivan huikea säbämatsi, minä + 3 pikkujätkää voitettiin 10-6 ko vastassa oli kaks pikkujätkää. Huhhuh! Kyllä se vaan kuntoilusta kävi, voin kertoa. Eikä tässä ole mitään sarkastista, en tiiä mitä se ees tarkottaa. Mutta kuntoillu oon tänäänki! Otin kuntopyörän alle ja polin niin mahoton, ainaki puoli tuntia! Tai ainaki kilsan päässä minimanissa ja tavallisella pyörällä. Ostin pelkästään terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, muistin myös olla säästäväinen ja suosia luomua, lähiruokaa ja ajattelin kehitysmaan rampoja ja orpoja kassahihnalla. En laittanu keräykseen rahaa ko ei ollu kolikoita eikä keräystä.
Ostin:
Omenoita
Banaania
Cokis zero   -alennuksessa
Candy kingejä    -koristeeksi
Suolakeksejä     -ei voinu ostaa leipää, ko ei oo voitakaan. Ja sitäpaitsi siellä oli just ilmaistarjoilua ni alko haluttaan.
Jätskiä    -alennuksessa ja sitä paitsi ne tuli kämppikselle


Mun päivän asu on myös tietysti viimestä huutoa. Reikäset kalsarit ja hiutunu kirppispaita männävuosilta. Kampauksia pyöräyttelen vasemmalla käjellä vaikka kaks kerrallaan, nytki on etutukkaletti ja takajeejeessä toissapäiväset lettikiharajämät. 
Kaiken tämän muun hyvän lisäksi oon aina, varsinki kuvissa tosi hyvännäkönen ja edustava. Sitäpaitsi laitapuolenkulkijat on symppiksiä.


Sisustustyylini on huippuluokkaa.
Tölkit on siis ostettu vaan ulkonäön takia.

No comments. Mistä sais henk.koht.avustajan?


Minähän tunnetusti oon koko Suomen oma Hoitotäti. Tai voisin ainaki olla kesän, jos joku mut huolis. Kuten yllä olevasta kuvasta voi päätellä, oon aina tosi virikkeellinen ja ehtivä hoitotäti, opetan esimerkilläni lainalapsiaki aktiiviseen elämään!


Jaaha, rankkaahan tää on tämäki, olikohan tuolla cokista vielä jälellä...

perjantai 23. toukokuuta 2014

Kesäretki.

Se lähti hetken mielijohteesta, lämpimästä säästä ja autollisen kaverin läsnäolosta. Viien minuutin valmistautuminen, kamerat kämpiltä ja matkaan! Eväät pussiin ja jätskit käteen, nokka osotti kohti Trullevin valkohietoja. Perhe Möttönen tai vastaava nautti rannasta myös, kohta oltiin kahestaan, mitä nyt naapurin tontut kävi soutelemassa välillä. Aurinko oli lämmin ja karkit hyviä. Kahen tunnin päästä saatiin idea lähtiä kattoon auringonlasku Lohtajalle, siispä köröteltiin puoli tuntia sinne ja oltiin kuitenki väärällä puolella saarta auringon laskiessa. Kuvien yhteenlaskettu määrä lähentelee luultavasti tonnia, ainaki lapinlisän kanssa. Retki oli huikee! Kuvat on muuten mun ottamia, mutta yllätys, Riikan ottamia ne missä ite poseeraan. Se on välillä ihan hauskaa! :P
Tuo vene meinas koko ajan kaatua ja upota!

Riikan balleriinan elkeet...

Tuolla meni vene jolle vilkutin
mutta tuo kivellä istuva lintu vaan näki mut.

Toinen tonttu lähti souteleen
ko toinen rantautu. Huikeat pipot!



Oli näitä kirkuvia kavereita.
Nyt ihan tosi loppu se homma!

Yksinäinen vaeltaja


Tuolla niemen takana ois voinu olla hyvät värit...



No, oli vissiin hauskaa?


lauantai 17. toukokuuta 2014

Viherterapiaa.

Vaikka tiesin, että päivä on kuuma, en lähteny ulos vasta ko seittemän aikaan. Onneksi, koska sillon aurinko paisto jo sen verran matalalta, että maan matalaiset kasvit näyttäyty erikoisen hienoina. Poikkesin mettään, ja viihyin siellä yli tunnin. Viienkymmenen metrin päästä päämajasta, aivan ihana paikka! En ollu edes sinne mettään menossa, mutta joku sinne veti. Varmaan kuusten oksien välistä vilkkuvat vihreät täplät kiinnitti huomion.. Oli niinku ois astunu keijumettään, kaiken näköset kukat siellä jo pisti vihreää lehteään kohti aurinkoa. Niin minä sitten uin siellä viimevuotisissa kuusenhavuissa ja koivunlehissä, enkä voinu olla nauramatta ääneen. Eväät vaan puuttu! Kuvia tuli otettua varmaan kolmesataa, josta sain onneksi karsittua yli puolet pois ja tänne laitoin vain osan. :) Voit yrittää päästä tunnelmaan näien kuvien avulla, mutta parhaiten se toimii, ku astut ulos ja laskeudut maan tasolle! Kannattaa ottaa myös kamera mukaan. :) Sitten ei varmaan niin paljo ihmetellä kuusen takana ryömijää..

Joskus pitää laskea katse
vielä vähän alemmas
että voi huomata auringon.

Läpi kuolleen lehtikerroksen, kohti loistavaa palloa,
nousi tämä herkkä ja hentoinen, täynnä voimaa ja valoa.

Kuulin keijujen naurut ja askelten kahinan, kun ne leikkivät piilosta täällä.

Vastasyntyneen untuvaa.

Piikikäs, sielukas ja haavoittuva. Kuten moni meistä.

Hämähäkki on kutonut auringonsäteet verkkoonsa.

Kimalainen.

Ryhmässä on voimaa!

Saniainen vielä vähän ujosteli aurinkoa.

Viinimarjoja.

Lehtikuusen ponnarimuotia.


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Onnea Äidit!

Onnea kaikille äideille! Nykysille, tuleville ja toivossa eläville.
Multa pyyettiin runoa ry:n äitienpäiväjuhlaan, ja tein sen. Tässä se on.


Niin paljon ois aihetta lapsella kiittää…
Mutta harvoin kiitosta saat.
Joka lapselle sydäntäs riittää
ja rakkautta, aina vaan!

Oli onnea lapsuudessa!
Ne kaikki muistan edelleen
kuinka kanssasi mummolassa
tein tuoksuheinästä seppeleen,
kuinka kimput me haettiin sieltä
missä kielot piilossa on.

Opetit kurjenpolven
hiirenvirnan ja kulleron.

Esimerkilläsi näytit
kuinka vastuuta otetaan
miten pidetään koti puhtaana
miten pullia leivotaan.

Vielä äidin neuvot kantaa
nyt
mua aikuista lasta.
Niin paljon on kokemusta antaa!
Siksi pyydän,

ethän lakkaa neuvomasta?


Kun nuoruuden myrskyt pyöritti,
painoi mielen matalaksi,
joku sänkyni laidalle istahti
ja katsoi rakastavasti.
Et koskaan tuominnut.
Siunasit vain.
Voi kuinka paljon siitä voimaa sain!

Aina uudestaan kai suutun
ja aivan väärin teen
mutta tiedän,
voin luottaa äidin siunaukseen.

Nyt onnea tahdon toivottaa
ja tänäänkin
äidit iltarukoukseeni liitän.
Ja vaikken sitä koskaan sanokaan

sua mielessäni usein kiitän.

Mun äiti. Reipas, naurava ja välittävä!

Tässä sulle kevätkukka kun en sitä päässy tuomaan.

torstai 8. toukokuuta 2014

Me kovikset!

Päivän piristys pamahti postiluukusta, sain postia! Ellu-sisko päätti lähettää mun ja Juhan kuvat mulle. Vähän me ollaan rentoja, eikö?

perjantai 2. toukokuuta 2014

Maallistuminen eli sekularisaatio.

Tämä kertomus, jonka nyt luet tästä, on lähteny varis-rähjästä. Se ilman pyrstöä on pitkään jo ollu, liekö vaikka kissan kans tapellu.. Me tyttäret autolla matkattiin, ja variksen kohtaloa pohdittiin. Tuli mieleen seikka jos toinenkin, siitä hyvät naurut saatiin ainakin!

- Tuo on oikeen tommonen vanha, kaiken nähny varisherra.
- Se on kirkkovaltuuston puheenjotaja!
- Oikeesti? No missähän jengitappelussa se on ollu sitte..
- Jos se kuuluu johonki motoristijengiin, ei sitä tiiä.
- Se on motoristirovasti!
- Nii taitaa olla, joku rokkipappi vähintään. Hei, kuulostaa ihan runolta, rokkipappi ja motoristirovasti...
- Heh, teeppä siitä, haluan kuulla!

Tämmönen siitä sitten tuli, yllättävän kantaaottava kirkon maallistumiseen. ;) Ota teksti vain runona, älä pahennu! Kirjota ajatukset sitte kommenttina mullekki asti. :) Ja pliiis, laita nimi alle, tuo "anonyymi" ei kerro mulle kovin paljo.. 

Rokkipappi ja motoristirovasti

Oli kaksi paimenta kirkonisinä
enkä ole hullumpaa kuullut ikinä:
Ajeli motoristirovasti jengissä
soitti rokkipappi bassoa bändissä.
Ne oli lämpimästi kavereita keskenään
aina sillon ko toinen pyysi ryyppäämään.
Oli mielipuuhaa näillä miekkosilla
kiusata suntiota "vain kepposilla".

Kun harlikan kyytiin hyppäsi pappi
niin lujaa kaahas rovasti, et irtosi nappi.
Määränpäänä siinteli kirkko nyt,
luuli että suntio on lähteny.
Pappia nauratti: "Ei mikään oo niin pyhää
niin kuin on kirkon viinit hyvää!"
Motoristirovasti se oven auki kiskaisi
ja ehtoolliskaapille tietysti suuntasi.

Suntio suuttui: "Ei tuu kesää,
tänne te ette kyllä tee pesää!
Nyt häipykää täältä ja vähän äkkiä.
Muuten soitan poliisit näyttämään häkkiä!"
Urkuri parveltaan päätään puisteli.
"Ei ennen oo moista nähty", se muisteli.

Puhe oli virhe, sen huomas nopeasti
kun nousi ylös motoristirovasti
ja urkuja ryhtyi se soittamaan,
pyrki melussa rokkipapin voittamaan.
Pappi kun jo veisasi täyttä kurkkua
eikä sanoista saanut mitään tolkkua.

Viini vaan virtas, kun riehu nuo kaksi.
Eikä meno laannut, vaan muuttui paremmaksi.
Suntio voivotteli: "Sunnuntai on edessä!
Tuletteko saarnaamaankin viinipullo kädessä?"
Mutta pappi se sano, että: "Eihän se mittää,
ehtii ne kirkonmenot muullonki pittää!"



Kun kansa aamulla kirkolle kulki
niin suntio hiljaa ovet vain sulki.
Urkuri soitti surullista virttä,
taivaalta tihuutti sumua ja vettä.
Alttarilta kaikui kuorsausrohinaa
muuten vain tornista naakkojen narinaa.
Kun ihmiset mäeltä koteihinsa palasi,
suntio yksin vain portaille lankesi

ja toivotonta itkua tuhersi.



Tätäkö se sitte on? Eipä taija tietää varisherra, mitä puhetta sai aikaan, tienlaijassa pomppiessaan.. Tämä Repsun lempiruno on omistettu tietenki Raudas-Rebekalle ja Hollannin Saaralle, jotka olitte mukana juonessa alusta alkaen. :P