Maallistuminen eli sekularisaatio.

Tämä kertomus, jonka nyt luet tästä, on lähteny varis-rähjästä. Se ilman pyrstöä on pitkään jo ollu, liekö vaikka kissan kans tapellu.. Me tyttäret autolla matkattiin, ja variksen kohtaloa pohdittiin. Tuli mieleen seikka jos toinenkin, siitä hyvät naurut saatiin ainakin!

- Tuo on oikeen tommonen vanha, kaiken nähny varisherra.

- Se on kirkkovaltuuston puheenjotaja!

- Oikeesti? No missähän jengitappelussa se on ollu sitte..

- Jos se kuuluu johonki motoristijengiin, ei sitä tiiä.

- Se on motoristirovasti!

- Nii taitaa olla, joku rokkipappi vähintään. Hei, kuulostaa ihan runolta, rokkipappi ja motoristirovasti...

- Heh, teeppä siitä, haluan kuulla!

Tämmönen siitä sitten tuli, yllättävän kantaaottava kirkon maallistumiseen. ;) Ota teksti vain runona, älä pahennu! Kirjota ajatukset sitte kommenttina mullekki asti. :) Ja pliiis, laita nimi alle, tuo "anonyymi" ei kerro mulle kovin paljo.. 

Rokkipappi ja motoristirovasti

Oli kaksi paimenta kirkonisinä

enkä ole hullumpaa kuullut ikinä:

Ajeli motoristirovasti jengissä

soitti rokkipappi bassoa bändissä.

Ne oli lämpimästi kavereita keskenään

aina sillon ko toinen pyysi ryyppäämään.

Oli mielipuuhaa näillä miekkosilla

kiusata suntiota "vain kepposilla".

Kun harlikan kyytiin hyppäsi pappi

niin lujaa kaahas rovasti, et irtosi nappi.

Määränpäänä siinteli kirkko nyt,

luuli että suntio on lähteny.

Pappia nauratti: "Ei mikään oo niin pyhää

niin kuin on kirkon viinit hyvää!"

Motoristirovasti se oven auki kiskaisi

ja ehtoolliskaapille tietysti suuntasi.

Suntio suuttui: "Ei tuu kesää,

tänne te ette kyllä tee pesää!

Nyt häipykää täältä ja vähän äkkiä.

Muuten soitan poliisit näyttämään häkkiä!"

Urkuri parveltaan päätään puisteli.

"Ei ennen oo moista nähty", se muisteli.

Puhe oli virhe, sen huomas nopeasti

kun nousi ylös motoristirovasti

ja urkuja ryhtyi se soittamaan,

pyrki melussa rokkipapin voittamaan.

Pappi kun jo veisasi täyttä kurkkua

eikä sanoista saanut mitään tolkkua.

Viini vaan virtas, kun riehu nuo kaksi.

Eikä meno laannut, vaan muuttui paremmaksi.

Suntio voivotteli: "Sunnuntai on edessä!

Tuletteko saarnaamaankin viinipullo kädessä?"

Mutta pappi se sano, että: "Eihän se mittää,

ehtii ne kirkonmenot muullonki pittää!"

Kun kansa aamulla kirkolle kulki

niin suntio hiljaa ovet vain sulki.

Urkuri soitti surullista virttä,

taivaalta tihuutti sumua ja vettä.

Alttarilta kaikui kuorsausrohinaa

muuten vain tornista naakkojen narinaa.

Kun ihmiset mäeltä koteihinsa palasi,

suntio yksin vain portaille lankesi

ja toivotonta itkua tuhersi.

Tätäkö se sitte on? Eipä taija tietää varisherra, mitä puhetta sai aikaan, tienlaijassa pomppiessaan.. Tämä Repsun lempiruno on omistettu tietenki Raudas-Rebekalle ja Hollannin Saaralle, jotka olitte mukana juonessa alusta alkaen. :P