Uskotko, jos kerron?

Marraskuun tuuli tempoo lehtiä vimmoissaan, kadut on lakaistava ennen talven tuloa. Joku hahmo yksin tietä taapertaa, peililiukkaalla alustalla horjahtelevin, ontuvan tanssahtelevin askelin. Riehuva illan myrsky mukavasti tuulettaa kulkijaa, mieltä lämmittää lyhdyssä loistava tuikun oranssi valo. Mutta mistä se on tulossa, mihin menee tää? Ja onko se ihminen vaiko tonttu, sitä ei tarina kerro sittenkään. Jos illalla kuljet pitkin näitä katuja, voit kohdata hänet, kysy siltä itse!

Hys-hyssyä hämärän myötä iltapäivä jo meille tuo.

Aamu paljon synkempi yötä, päivä vasta valon luo.

Yöllä loistaa tähdet ja kuu,

aamuksi taivas tummentuu.

Katulamppujen kelmeä kajo kouluunmenijää valaisee.

Mutta taivaanrannassa vaalea rantu, tiedäthän mitä se merkitsee?

Aamulla taisin sujauttaa sukat vääriin jalkoihin. Oli etukäpälissä taka-anturat ja takatassuissa etukoparat. On sillon mieliki nurinkurin, ja voi helposti suututtaa kaverin tai pari! Muutenkin seurana koulussa oli vaan väsymys ja paha mieli. Ei olisi jaksanut, ja happiki loppu luokasta. Täyty siinä monesti huokasta. Oi miksi en eilen nukkunut ko sain? Vapaapäivä oli, mutta aamulla jo nousin. Onneksi tiesin että oloon auttaa energiatason nostaminen ruuan avulla, tuulinen kävelymatka kylään reppu selässä, repussa tilkkupeiton tekele.

Oven avatessa se kajahti, "paljon onnea vaan". Vaikka Siitä Päivästä on jo aikaa! Oli rivissä olohuoneen matolla neljä tyttöä hymy huulilla. Ja mitä vielä, kädessä lahja, ja kortti niin hauska mummoineen. Olin jotain jo aavistellutkin, ku ihan kutsun vieraaksi sain. Olin ennen vain hiippaillut ikkunan alla, en uskaltanut mennä sisälle lain. Oli kynttilät, laulut ja kutimia monta, oli tunnelmaa ja eloa ah, niin huoletonta! Siinä vierähti ilta, kului rattoisasti aikaa. Luulen, että ilmassa leijui tulevan joulunki taikaa. Kakkua syötiin niin paljo että lopuksi tuli korvista. Täyte oli jotain aivan omaa luokkaansa, oikea Salainen Resepti!!

Jos tällasia iltoja kerran tulee vastaiskuina, alan usiamminki kiikuttaan kavereitten kuisteille jouluylläreitä.. Kyllä tonttuilu on kivaa!

On valo sammunut jo tuikussa, joku puuskainen tuuli sen henkäisi pois. Kadut on hiljaa, ystävälliset talot tuikuttavat kynttelikköjään, pihan paljaat puut peitettynä valoverhoihin. Joku hahmo pimeällä aukiolla seisoo, tähdenlentoja ei näy vaikka kuinka tiiraa. Vain pieni matka on kotiin enää. Tie liukas kimaltaa, luistella vois jos luistimet ois. Yläpuolella mustaa taivasta vasten, näkyy valkoinen pilvi, enkelin muotoinen.

Onko kulkija ihminen vaiko tonttu, sitä kerrota ei, mutta tarina on tosi, itse sen näin!

Päivän timantti.

Aika hassua, että päivän hienoin hetki löytyy yhtäkkiä kirjaston pienestä huoneesta, jossa lukitun oven takana kuulokkeet päässä kuuntelen mummolan vanhaa joululaulukasettia. Korvia särkee nauhan venyminen ja vanuminen, suuhun muistuu saksanpähkinän ja hillaliköörikarkin makumuisto neljän vuoden takaisilta synttäreiltä ja mielen valtaa rauhaisa olo jostain vuosien takaa. Kone siirtää musiikin tietokoneelle ja siitä cd:lle, harvallapa onkaan näin venynyttä cd:tä nyt käsissään! Onneksi en osaa liittää tähän mitään ääninäytettä siltä kasetilta, jota oon monta vuotta vaalinu kuin jääkukkaa, pitäisitte vieläki hölmömpänä.

Aivan tuntematon alue tämä tämmönen, mutta onnistu.

Paljo onnee mä!

Jos kerran jollekki alkaa, kuten nyt synttäreihin, ni alkaa sitte kunnolla.

Tasan kuukausi jouluaattoon. Se on joittenki mielestä onniteltava asia, muunmuassa mun mielestä. Lauantai-iltana ko kello liikahti numeroon 00.00, olohuoneesta alko kuulumaan "paljo onnea vaan" ja mun piti pitää 23-vuotiaan sinkkunaisen puhe. Anni soitti pianolla taustamusiikkia. Se oli tosi liikuttavaa, voitte uskoa! Onnittelut tuli ihan puun takaa, yllättäen ja puskista. Kestin sen kuitenki. Sunnuntaina käytiin synttärihampparit syömässä, sain synttärisuklaata ja synttäricd:n, olin synttärikakulla kirkossa missä oltiin tyttölöitten kans kirkkokuorona, kaikkia synttärijuttua tapahtu! Se oli parasta, että Weljet laulo mulle ihan hirveen hienon synttärikonsertin, tiernapojat Oulun rotuaarilla. Ja synttäreitten kunniaksi Kokkolan juna ei ollu myöhässä. Eiku parasta oli siltiki synttärilumi mikä sato yöllä.. Ja illalla oli yllärisynttärit kämpällä, kukaan vieraista ei illan aikana tienny olevansa synttäreillä. Yllättävää! 

Lauantai-illan yllärisynttärit,
emmää tiiä ketä nuo enimmät on, mutta komiasti kajahti laulu.

Synttärigoogle!!!<3 Kiitos google, oot ihana!

Synttärikonsertti! (kiitos konsertti, oot ihana! eh ehe)

Sunnuntai-illan yllärisynttärit
ja käytävän tuikkukupit.
Samoja käytti myös naapurin pappa,
ko sille tuli vieraita :D

Kuvitusta..

"Hiihtää jouluenkeli, hiljaa kuutamalla" laulaa tietokone, aurinko on laskenu kerrostalojen taakse. Lunta ei näy, tumman vihreä nurmikko vain märkänä kiiltää. Koulusta tullessa aurinko värjäs kuihtuneet ruskeat saniaiset niin ihanan oranssin väriseksi, että oli pakko lähteä kameran kans ulos. Ei ne saniaiset kameralle päässy, mutta jotain muuta sain. Ainaki raitista ilmaa ja lähiluonnon rauhaa, pikkulintujen leikkiä ja sulavan huurteen kimallusta.

Välähtikö tästä enkeli sittenkin?

Jotain aina kiehtovaa tässä kukassa on. Yksinkertaisen kaunis.

Sydämellinen apila.

Lauantaina nautin sydämeni pohjasta
ihanasta, monipuolisesta musiikista.

Olin aika ylpeä ko osasin tehä nuin hienon kampauksen
nuin hienolle mallitytölle! :)

Mikä sinua ilahutti?

Minua ilahutti tänään moni asia. Vaikka ulkona sataa vettä taas, ja ilma on harmaan sumuinen. Kaupungilla oli kuitenki tullu paljaisiin puihin jouluvalot, ihanat! Tai onhan ne valot ollu siellä kesän yli, mutta oli kuitenki sytytetty..

1. Koulussa oli kerranki hauskaa, etten sanoisi, jopa hauskaa! Esittävän taiteen opiskelijoiten vetämä aamupäivä, jossa sai kerranki muutaki ko luennoilla istumista, eli nauramista, heilumista, ääntelyä, paikan ettimistä, patsastelua, uusiin rooleihin solahtamista ja ihmisiin tutustumista. Ollappa itekki joku hauska EsTa-opiskelija eikä mikkään tylsä sossu :P

2. Kävin kirpparilla, löysin sieltä pianon ja soittelin hetkisen itekseni, ei onneksi ollu kovin isoääninen piano, en usko että ketään häiritti.. Kävin kyllä soittaan samassa paikassa jo viime syksynä, mutta oon unohtanu koko kirpparin olemassaolon, ja pianon myös. Kukaan ei oo ostanu sitä, onneksi!

3. Keskellä komeaa isoa kirjastoa on houkuttelevasti sänköflyygeli, tai piano, kuitenki on. Vuojen ajan oon kuolannu sen perään, tänään uskalsin kysyä saako sillä soittaa. Kiltti kirjastotäti anto luvan pienelle ja sievälle musisoinnille. Minähän soitin pienesti ja sievästi, ei varmaan kovin moni muu mun lisäksi soittoa kuullu, niin hiljaselle sen väänsin! Mutta oli mukavaa, sain tahtoni läpi. :P

4. Kirjastossa oli Vanhasta kaupungista otettuja kuvia kuvanäyttelyssä, ihan samoista kohteista ja samanlaisia kuvia mitä olin itekki ottanu sieltä. Siis munki kuvat periaatteessa on yhtä hyviä! Ellei jopa hienompia. Heh heh.

5. Lidlin myyjäpojalla oli kerrassaan ihastuttavan väriset silmät, vaalean ruskeat. Ja hiukset oli prikulleen samaan sävytetty.
6. Illalla kierrettiin kavereitten kans kaikki Kokkolan heset. (2) Ja syötiinki molemmissa.
7. Kerroin hyvän jutun ja nauroin sille ite eniten, kenties ainoana.

Mikä pelasti sun päivän? Mikä ilahutti sua tänään? Millon se sun tänään sitte onkaan.
Mua ilahutti myös nämä kuvat, jotka viime kesän kansiosta löysin.

Kehityskaari.

Kuvassa on mun ammatillisuuden kehityskaari. Ekassa kuvassa on viime syksyn huoleton opiskelijaneitonen, jonka mielestä opiskelu on pakollista pahaa, edellytys ilmasen rahan saamiselle. Onneksi tämä neitonen on sattumoisin päässyt kouluun, jossa ei juurikaan vaadita opiskelijalta, ainakaan läsnäoloa. Viikonloput ja puolet koulutunnesitakin menee mukavasti kavereiden luona kiertäessä, sukkia kutoessa, nukkuessa, tai vihkon reunaan runoillessa. Koulunkäynti on todella pienin murhe ekaluokkalaisen elämässä!

Toisessa kuvassa on sama leidi jo hieman opiskelua maistaneena, ensimmäisen vuoden kevät näytti välähdyksen siitä, mitä opiskelu oikeasti sanana voi tarkoittaa. Ensimmäinen harjoittelu ja kevään "suuret" kirjalliset työt piilotti välillä hymykuopat (joita ei oo) ja painoi otsan pettyneeseen kurttuun. Eihän tällaisesta ollut mitään puhetta, että koulussa pitäis töitä tehä! Toisen vuoden syksy kuitenkin silittää kurtut otsalta, ja muistuttaa menneestä hymystäkin. Jospa kuitenkin vielä tämän syksyn alun ottaisin rennommin, mutta kuitenkin koulua kävisin. Siinä vaiheessa peili taas näytti auringon herättämää peikkoa, kun opettaja tiukalla äänensävyllä muistutteli opinnäytetyön tulemisesta! No, ei muuta ku glögiä ja suklaakeksiä naamariin, virkkuukoukku käteen ja joululaulut soimaan, siinä ne paineet häipyi unholaan taas..

Kolmas kuva on ilmiselvästi heijastus siitä älyn hohteesta, mikä kaiken vaivan kirkastamana loistaa valmistuvan Sosionomin olemuksesta. Sitten kun sen aika koittaa, jos koittaa. Tällä hetkellä moinen asiantuntemus esiintyy vain välähdyksinä, kuin tähdenlentona, tai se tulee ahaa-elämyksenä kuin aallot, loitoten taas heti kauemmas. Muisto siitä kuitenkin jonnekin mielenperukoille jää, ehkä tämä tästä! Glögin voimin. Ja suklaan.

Alla olevista kuvista ei tekstissä puhuta, eikä paljo muutenkaan.

Välillä oivalluksen aurinko on kokonaan epätietoisuuden sumun takana.

Askellus pätevyyden tiellä on horjuvaa ja kompastelevaa.

Onneksi en oo yksin,
ympärillä on muitaki jotka tasapainoilee opiskelun tuulissa..