Marraskuun tuuli tempoo lehtiä vimmoissaan, kadut on lakaistava ennen talven tuloa. Joku hahmo yksin tietä taapertaa, peililiukkaalla alustalla horjahtelevin, ontuvan tanssahtelevin askelin. Riehuva illan myrsky mukavasti tuulettaa kulkijaa, mieltä lämmittää lyhdyssä loistava tuikun oranssi valo. Mutta mistä se on tulossa, mihin menee tää? Ja onko se ihminen vaiko tonttu, sitä ei tarina kerro sittenkään. Jos illalla kuljet pitkin näitä katuja, voit kohdata hänet, kysy siltä itse!
Hys-hyssyä hämärän myötä iltapäivä jo meille tuo.
Aamu paljon synkempi yötä, päivä vasta valon luo.
Yöllä loistaa tähdet ja kuu,
aamuksi taivas tummentuu.
Katulamppujen kelmeä kajo kouluunmenijää valaisee.
Mutta taivaanrannassa vaalea rantu, tiedäthän mitä se merkitsee?
Aamulla taisin sujauttaa sukat vääriin jalkoihin. Oli etukäpälissä taka-anturat ja takatassuissa etukoparat. On sillon mieliki nurinkurin, ja voi helposti suututtaa kaverin tai pari! Muutenkin seurana koulussa oli vaan väsymys ja paha mieli. Ei olisi jaksanut, ja happiki loppu luokasta. Täyty siinä monesti huokasta. Oi miksi en eilen nukkunut ko sain? Vapaapäivä oli, mutta aamulla jo nousin. Onneksi tiesin että oloon auttaa energiatason nostaminen ruuan avulla, tuulinen kävelymatka kylään reppu selässä, repussa tilkkupeiton tekele.
Oven avatessa se kajahti, "paljon onnea vaan". Vaikka Siitä Päivästä on jo aikaa! Oli rivissä olohuoneen matolla neljä tyttöä hymy huulilla. Ja mitä vielä, kädessä lahja, ja kortti niin hauska mummoineen. Olin jotain jo aavistellutkin, ku ihan kutsun vieraaksi sain. Olin ennen vain hiippaillut ikkunan alla, en uskaltanut mennä sisälle lain. Oli kynttilät, laulut ja kutimia monta, oli tunnelmaa ja eloa ah, niin huoletonta! Siinä vierähti ilta, kului rattoisasti aikaa. Luulen, että ilmassa leijui tulevan joulunki taikaa. Kakkua syötiin niin paljo että lopuksi tuli korvista. Täyte oli jotain aivan omaa luokkaansa, oikea Salainen Resepti!!
Jos tällasia iltoja kerran tulee vastaiskuina, alan usiamminki kiikuttaan kavereitten kuisteille jouluylläreitä.. Kyllä tonttuilu on kivaa!
On valo sammunut jo tuikussa, joku puuskainen tuuli sen henkäisi pois. Kadut on hiljaa, ystävälliset talot tuikuttavat kynttelikköjään, pihan paljaat puut peitettynä valoverhoihin. Joku hahmo pimeällä aukiolla seisoo, tähdenlentoja ei näy vaikka kuinka tiiraa. Vain pieni matka on kotiin enää. Tie liukas kimaltaa, luistella vois jos luistimet ois. Yläpuolella mustaa taivasta vasten, näkyy valkoinen pilvi, enkelin muotoinen.
Onko kulkija ihminen vaiko tonttu, sitä kerrota ei, mutta tarina on tosi, itse sen näin!
1 kommentti:
Voi tyttölöitä kun näyttää teiän ilta olleen niin kotoisa! Ja tuommosen ylläri-illan oot saanu. Oot aika onnekas. :) Nyt tammikuun seitsemäntenä tuntuu, että joulusta on ikuisuus. Joulusuklaat ja kynttelikkö muistuttaa vielä joulusta. muuten kaikki ympärillä tuntuu muistuttavan alkavasta koulusta.
Lähetä kommentti