tiistai 5. marraskuuta 2013

Kehityskaari.


Kuvassa on mun ammatillisuuden kehityskaari. Ekassa kuvassa on viime syksyn huoleton opiskelijaneitonen, jonka mielestä opiskelu on pakollista pahaa, edellytys ilmasen rahan saamiselle. Onneksi tämä neitonen on sattumoisin päässyt kouluun, jossa ei juurikaan vaadita opiskelijalta, ainakaan läsnäoloa. Viikonloput ja puolet koulutunnesitakin menee mukavasti kavereiden luona kiertäessä, sukkia kutoessa, nukkuessa, tai vihkon reunaan runoillessa. Koulunkäynti on todella pienin murhe ekaluokkalaisen elämässä!

Toisessa kuvassa on sama leidi jo hieman opiskelua maistaneena, ensimmäisen vuoden kevät näytti välähdyksen siitä, mitä opiskelu oikeasti sanana voi tarkoittaa. Ensimmäinen harjoittelu ja kevään "suuret" kirjalliset työt piilotti välillä hymykuopat (joita ei oo) ja painoi otsan pettyneeseen kurttuun. Eihän tällaisesta ollut mitään puhetta, että koulussa pitäis töitä tehä! Toisen vuoden syksy kuitenkin silittää kurtut otsalta, ja muistuttaa menneestä hymystäkin. Jospa kuitenkin vielä tämän syksyn alun ottaisin rennommin, mutta kuitenkin koulua kävisin. Siinä vaiheessa peili taas näytti auringon herättämää peikkoa, kun opettaja tiukalla äänensävyllä muistutteli opinnäytetyön tulemisesta! No, ei muuta ku glögiä ja suklaakeksiä naamariin, virkkuukoukku käteen ja joululaulut soimaan, siinä ne paineet häipyi unholaan taas..

Kolmas kuva on ilmiselvästi heijastus siitä älyn hohteesta, mikä kaiken vaivan kirkastamana loistaa valmistuvan Sosionomin olemuksesta. Sitten kun sen aika koittaa, jos koittaa. Tällä hetkellä moinen asiantuntemus esiintyy vain välähdyksinä, kuin tähdenlentona, tai se tulee ahaa-elämyksenä kuin aallot, loitoten taas heti kauemmas. Muisto siitä kuitenkin jonnekin mielenperukoille jää, ehkä tämä tästä! Glögin voimin. Ja suklaan.

Alla olevista kuvista ei tekstissä puhuta, eikä paljo muutenkaan.
Välillä oivalluksen aurinko on kokonaan epätietoisuuden sumun takana.

Askellus pätevyyden tiellä on horjuvaa ja kompastelevaa.

Onneksi en oo yksin,
ympärillä on muitaki jotka tasapainoilee opiskelun tuulissa..

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

tuijotin vaan aika pitkään tuota kuvaa suolta, oli aika vangitseva!

Suklaapilvi kirjoitti...

On hyvä lukee tällasta tekstiä muistutuksena itelle, että muillakin on ihan samoja ajatauksia ja tuntemuksia opiskelusta. Aika homogeenistä porukkaa me opiskelijat.