Kohtaamisia.

Elämä on yhtä kohtaamisten virtaa. Montakohan ihmistä päivässä meijän silmien ohi kulkee? Suurin osa jää tyystin vaille huomiota, jotku häilyy mielessä pitkään, pitkään. Mulla on taito ilostua ihan kuvitteellisistaki kohtaamisista, tässä yhtenä päivänä lenkillä ollessa soitti mulle joku poikanen vesikattoasioissa, ja puhu hauskasti. Tuli lyhyen puhelun jälkeen mieleen, että jos oiski kysyny siltä, mitä kuuluu ja alkanu jutteleen. Ajatus pisti naurattaan ja siinähän se lenkki mukavasti vierähti. Tänään reipas työmies ulkona väläytti mulle leveän hymyn ja tietenki mun neidonsydän siitä sykähti. :P

Hauskoja vieraita mun matala koloni on saanu vastaanottaa viimeaikoina usiamman. Monena iltana tänäki syksynä on pöytä huojunu siitä ilosta. No se huojuu muutenki, mutta varsinki ilosena, niinku me muutki. Siskontyttö serkkunsa kans oli ihan haltioissaan "miten jollaki voi olla näin värikäs kämppä, meillä kotona on vaan valkosta ja harmaata!" Nytpä senki tiiän, mun sisustustyyli on suoraan 9-vuotiaiden tyttöjen unelmista. Sehän on kyllä tiietty. Yllättävästi löyty pikkutytöille tekemistä, värityskirjaa ja muistipeliä, meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Välillä kymmenen neliön keittiö on ottanu vastaan kymmenen vierasta, vanhat hyväksi havaitut seuraleikit mahtu mukaan vallan mainiosti. Tässä yks esimerkki illan runoista. Jokainen kirjotti yhen säkeen ja näki vaan edellisen kirjottaman.

Suon reunassa seisoo kukka, uppoaa suohon mun sukka.

Siitä tulee suuri suru, kun hävis oma rakas muru.

On tää suru niin suunnaton ja taakka niin raskas on.

Kiviäkö laukussain kannan?

Itselleni liekö anteeksi annan?

Omatuntoni soimaa, löytäisinkö naapurista voimaa?

Niinpä tohvelit jalkaan sujautin ja saunapolulle singahdin!

Kesäpäivä tuntuu kevyeltä, ei murheet ja huolet mieleen yllä.

On olo kevyt ja onnellinen ja riemu monellinen (:D).

Oi tätä elämän iloa on mulla karkkia monta kiloa!

Tänään eloani piristi armas siskoni perheensä kanssa ohikulkumatkalla, tavattiin kaupungilla, Taika ja Tuisku oli niin vallottavia taaskin. Kaverit haasto keilakisaan ja sai nuolla näppejään ko meikäpoika korjas voittopotin ja oli rasittavan mellevänä onnistumisestaan. Sain jopa kaks täyskaatoa, JUHUU!! Kuka lähtis seuraavana radalle?

Oon löytäny hyvän puolen siinä, että kämpässä ei oo suihkua, vaan pitää ulkokautta kiertää kellarin saunaan. Eilen tulin saunasta, satuin kattomaan taivaalle ja mitä ihanuutta, revontulet siellä vilkutti!! Ihanat, oi kuinka mieltä hauskasti hypäytti! Hiukset märkänä unohuin pihalle seisomaan, lieskojen leikki veti puoleensa ja harkittin vakavasti merenrantaan polkemista puoli kaheltatoista yöllä. Järki voitti, tylsä järki.. Menin sisälle, kiipesin käytävää ylimpään kerrokseen, seisoin siellä yöpaita päällä sukkasillaan, nojasin ikkunaan ja kuuntelin äänettömän kerrostalon äänettömyttä. Enpä oo ennen yläkerrassa käynykkään, oma kämppä ku on ekassa kerroksessa. Lopuksi piti laskeutua takas omaan asuntoon, viimenen vilkasu taivaalle, ei enää huiskannu vihreä revonhäntä. Ovi oli kutsuvasti raollaan, pöydällä palo kynttilä ja mieli oli löytäny rauhan kaikessa rauhallisuudessaan. Hyvä on tässä olla!

Nautin. Kaikki kuvan astiat kirppareilta, niinku lähes kaikki muutki :)
Itetehtyjä pikkuleipiä, ja glögiä kannusta pikkutyttöjen kans. <3

Tuisku sai skootterin Rossosta. :)

Värilläkö väliä? Tottakai!!

KAATOOO!!!