Toissapäivänä sain kaks päällekkäistä lastenhoitokeikkaa joten yhistin ne ja lähin lasten kans laavulle. Olin ostanu herkut reppuun, ja retki oli mieluinen yllätys lapsille. Minä taisin olla yks innokkaimmista! Ehkä jopa neljän parhaan joukkoon ylsin. Parin sadan metrin matkakin oli elämys, joka lätäkön poikki oli pakko kävellä lenkkareilla, joka kivelle kiivetä ja kasveja tutkia, mutta meillä ei ollu mihinkään kiire! Oltiin metässä piilosta ja löyettiin paljo pehmoleluja joilla oli heijastin kaulassa. Laavulla oli joku päiväkotiryhmä, jonka juttuun lelut kuulu. "Mun lapsillekki" niistä oli paljo riemua, koko ajan kuulu "täälläki on uninalle!" Nakit, mehut ja keksit maistu nuotiolla tunnin metässä juoksentelun jälkeen.
 |
| Ensin ihmeteltiin ja korjailtiin majan runkoa, mikä löyty.. |
 |
| Nuotio oli valmiina meille. |
Tänään tein omenahilloa pelkästään siitä syystä, että se tuoksuu niin ihanalta.. Nam! Nyt pitäs mennä ostaan maustamatonta jugurttia.. Cd:ltä soi slaavilaista tunnelmaa, ja kynttilät toi omaa tunnelmaansa. Cd liittyy muutaman vuojen takaiseen syksyyn, ja omenahillon keittelyyn kavereiden kans. Kyllä sen taas huomaa että syksy on mun vuodenaika, ehottomasti! Syksyllä saa harrastaa ihan rauhassa tämmöstä kotona hissuttelua ja tunnelmointia. Syksyllä mun lempivärit vaatteissa passaa maisemaan ja maisema passaa mun vaatteisiin. Ei oo ulkonäköpaineita, ei liikkumis- tai ruskettumis- tai muuten vaan tehtyjä paineita. On vaan raitista ilmaa ja sateita, auringonpaistetta ja tummia iltoja. No, vähän kouluaki.
 |
| Kävi miten kävi, kynttilät tekee hetken. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti