Heijei čakčamánnu, buresboahtin golggotmánnu!

Rakas päiväkirjani, taas vaivaan sua ku en millään jaksa paneutua kouluhommiin. Oon tänään ollu kuitenki reipas senki suhteen, mutta nyt ei millään enää jaksais.

Kävin tänään metässä kameran kans, seisoin riutuneitten horsmien ja riisuttujen paukkukukkien keskellä, toljotin kohti korkeuksia ja kuuntelin ku lehtiä tippu ja kolisi oksiin. Se oli aika hieno, syksyinen käynti lapsuuden tunnelmissa; kädet haisi paukkukukalle ja maassa oli samanlaisia kuoppia ko naapurin poiken ansat muinoin. Nyt ei onneksi tullu vastaan peitettyä monttua johon ois vahingossa astunu ja uponnu polvea myöten veteen.. Nuorena niin kävi, ku iltalenkillä oikasin naapurin metän kautta. Tietysti siinä oli heti paikalla pikkupoikia jotka ulvo naurusta "me ollaan pissattu sinne!!" Se on onnellista että sai tuottaa jollekki hyvää mieltä ja naurua! :) 

Äsken sain illan hihityksen ja hauskan mielen, ko ovikello soi. Minä hiippailin tonttucollareissani kattoon että kuka yllättävä vieras ilman kutsua tulee. Naapurin pappa siellä, muovirasia käjessä. "siinon sulle thaimaalaisia keksejä, minun pojalla on thaimaalainen vaimo. Hyviä on hillon kans, vissiin niitä voi lämmittääkki. Putsasin parvekkeella karpaloita, kylmä on! Nyt keittelen kiisseliä niistä, se on jäätelön kans hirviän hyvvää." Jos alkais nyt ootteleen toista rasiaa kera karpaloiden? Oiskohan mun pitäny paljastaa, ettei mulla oo mitään hilloa keksien kans, ehkä sitte ois tullu karpaloita pussi. :P Pitänee säästää keksit huomiseen ja keittää omenahilloa! Hmm, keksien koostumus on kuin uretaanivaahtoa, maku niinku miedosti suolatuissa maissinaksuissa tai jotain. Ihan hyviä!

Lehet soitti onttoa musiikkia tippuessaan, se oli hieno konsertti.

Tämä marja jäi tunnistamatta, joten jätin maistamatta.

Mää oon aatellu tämän niin, että saan kirjottaa omaan blogiin niin usein ko haluan, vaikka se tuntuuki vähän säälittävältä että koko ajan kirjottaa. Muttako tää on osottautunu niin hyväksi vaihtoehoksi ainaiselle päiväkirjan kirjottamiselle, että en aio luopua tästä! Kirjotan vaikka joka päivä viis kertaa kunnes alkuinnostus menee. Turvaan siihen että tää ei pomppaa kenenkään etusivulle niinku face-päivitykset, eikä kenenkää oo pakko lukea. :) kävijöitten, kurkkaajien ja muitten uteliaitten suuri määrä on yllättäny, melkeen pelottanu! Mutta ei oo haitannu.