Tenttiin lukeminen ois mukavaa, jos sen ois alottanu pikkusen aikasemmin, nyt ois muutaman päivän aikana luettavana semmoset 500 sivua. Hyvä sanoa, tenttihän oli jo viime keväänä eikä menny sillonkaan läpi...
Mutta kirja on mielenkiintonen, ja sieltä löyty tietenki sitte mielenkiintosta asiaa. Referoinpa niitä tässä, että jotain oppisin. Ja vaikutan älyttömän fiksulta..
"Kasvaminen vaatii toisen ihmisen. Yksilöllinen kehittymisemme on mahdollista vain toisiin tukeutumalla. Itsetunto, tunto itsestä, on saatava lahjaksi muilta, sitä ei voi itse hankkia." Harvoinpa kuulee kenenkään mainittevan tuota puolta asiasta, yleensä enemmänki toitotetaan sitä, että ihmisen onnen avaimet on omissa käsissä ja muilta ei voi oottaa arvostusta jos ei ite arvosta itteään. Mutta miten voi olla ylpeä itsestään ja tekemisistään, jos kukaan ei koskaan anna positiivista palautetta ja kehu? Vaikia kai sitä on ite päättää että oonpa mää hyvä tyyppi, ja mulla on mainio itsetunto. Toisiltahan se pitää kuulla, omalle kontolle jää se, uskooko muita ja ottaako palautteen vastaan..
"Elämä pakottaa muuttumaan. Tässä kehityksessä muutokset, kriisit ja stressi ovat välttämättömiä. Kuuluu siis normaaliin elämään, että tuntee itsensä joskus jopa pitkiä aikoja alakuloiseksi taikka levottomaksi ja ihmettelee mikä on ihmisen arvo ja olemassaolon tarkoitus. Tiukka normaalisuusajattelumme tekee näistä kypsymisvaiheista helposti sairaita ja niitä saatetaan jopa lääkitä." Tuon ku olis jo aiemmin tajunnu näin selkeästi, ni ois ollu paljo helpompaa. :P Kai seki liittyy elämään ja on ihan normaalia, että on epänormaalin onnellinen jo monta viikkoa putkeen ja naurattaa ilman mitään syytä? Kaupassa, koulussa, yksin kämpällä välillä pitää vaan virnuilla itelleen tai vastaan tuleville, ko hyvä mieli vaan kuplii sisällä ja sitä on vaikia piilottaa. En siis ees yritä.
 |
| Mullon tämmönen kaveri, kuvassa se on ekan kylvyn jälkeisessä olotilassa. Raukka imi varmaan kuus litraa vettä itteensä ja kuivuminen pyykkitelineellä kesti pari päivää. |
6 kommenttia:
Aika hyvä pointti toi, että korostetaan muitten ihmisten merkitystä itsetunnolle. Niinhän se just on. Ihmisten ilmoilla ja ihmisten kanssahan sitä miettii vaikka mitä, mut ei sit ku on itekseen kämpillä ja hoilaa laulamisen ilosta täyttä kurkkua Eldankajärven jäätä. Valittamisesta ja voivottelusta ja siitä, miten elämä potkii päähän kirjotetaan paljon (ja se onkin helpompaa, tiiän sen iteki), ni on ihana lukee, kun joku kirjottaa olevansa onnellinen. Ja aivan mielettömän ihana kuva!! :) Tolla nallella oikeesti on ilme. Se näyttää ihan elävältä, siis niin elävältä ku pehmonalle voi näyttää.
Viksuja juttuja päästelet suustas!
Joku toenen viksu joskus lipsautti että onni ei oo arvottavissa oleva asia, vaa son ajattelun laatu ja mielentila. Jotta oo sinä siellä vaa kuplivan onnelline olokoo se sitte ylleisesti normaalie taikka epänormaalie. Ja oo onnelline että sullon laatukas ajattelu ko pystyt kaikkien syysalakulosten ihmisten keskellä olemaa onnelline :) Nii, kaikki tunteet on sallittuja eikä niitten tuntemisee tarvi olla mittää syytä.
Mutta oonko minä nyt epänormaali ko tämä härveli joka kerta ko kommentoin sannoo että totista ettet oo ropotti?! (Monesti aamulla kyllä tuntuu että oon ruttuner ropotti...)
"Kuuluu siis normaaliin elämään, että tuntee itsensä joskus jopa pitkiä aikoja alakuloiseksi taikka levottomaksi..." Ihan niin kuin olisimme tästä juuri puhuneet. Mieti, me oltiin niin viisaita, että tajuttiin tuo ennen tätä viisasta tenttikirjaasi! :) Ja toi nalle ei muuten taatusti painanut kuutta kiloa märkänäkään, tai sitten minä painan satoja kiloja... :D
Kyllä se vaan aika paljo paino, ko sitä ammeessa kääntelin. :D Ollaan me niin fiksuja, ois vielä ihan pikkusen fiksumpi ni ei tarvis lukia tenttiin ollenkaan!
Elä sano että oot mun nalleni nyysiny, mokoma!
Kyllä, jos oot epähuomiossa vieny sen SPRn kirpparille. Voijaan sopia yhteishuoltajuudesta :P
Lähetä kommentti