Epävalmistuvan epätoivo.

Huomenna on epävalmistujaispäivä. Se päivä, kun moni luokkakaveri astelee laahuksissaan korokkeelle lausumaan juhlallisin, väräjävin äänin sosionomin lupausta. Se päivä, johon kolme vuotta tähtäsin, kyselijöille muistin aina lisätä ".. jos valmistun. Jos saan opparin tehtyä." Viimesen puoli vuotta oon tajunnu että ei osu joulukuulle mun The Päivä, eikä edes tammikuulle. Nyt oon huomannu että helmikuukin on menetetty tapaus. Kysykää vasta sitten maaliskuun jälkeen uudelleen. Mielellään älkää kysykö, kerron kyllä sitten.

Olin lähössä huomenna joululomille, mutta jäinpäs sitten kirjottamaan viikonlopuksi tänne. Siellä nyt vanheneva äitiparka tekee joulusiivoukset aivan keskenänsä. Tämä siksi, koska opparin tarkastusaika opettajalla veny 3,5 viikoksi ku "sääntöjen" mukaan tarkastusaika on kaks viikkoa. Jos hänki ois pysyny aikataulussa, oisin voinu nää korjaukset tehä jo viime viikolla. (Joojoo oma vika mitä en tehny kesällä) Kävin kuitenki tiistaina jutteleen ohjaajan kans opparista, ja paljohan sieltä löyty korjattavaa. Tuntuu että puolet koko jutusta saa tehä uusiksi ja kirjottaa kymmeniä sivuja lisää asiaa. Aiheen vierestä taas varoteltiin vakavasti menemästä. Vaikka se luontuis kaikista helpoiten! Epätoivon kyyneliä niellen kuuntelin ja nyökyttelin korjausehotuksille ja hiljaa mielessäni olin satavarma että tästä ei tuu koskaan ikinä mitään. Eikä musta saaha sossua tekemälläkään. Tiiättekö miltä tuntuu ku raastaa esim. porkkanaa raastinraudalla ja sit oikeen kunnolla muusaa sormenpäitä ja tota ensimmäistä (vai viimenenkö tuo on) niveltä siihen rautaan? Auts. Niin, opparin teko on just yhtä ihanaa. <3 <3 <3

Opettaja kehtas vielä toivotella hyviä jouluja, muistutteli palauttaan opparin tammikuun ekalla viikolla (hyvästi ressitön joulu) ja kyseli, onko mua buukattu töihin jouluksi, vai onko aikaa tehä tuota. Jouluna! Aikaa! Tehä opparia! No ei, kiitos kysymästä. Sillon on aikaa värittää värityskirjoja, soittaa pianoa, kuunnella Juhan hyviä juttuja, tuijotella kuusen kynttilöihin ja laskea tähtiä iltataivaalta. Ois myös tarkotus rasittaa aivojen sijaan kroppaaki välillä, eli auttaa jouluvalmisteluissa, siivota, kokeilla leipomista ja hakea halkoja. Eihän siinä oppariin mitenkään riitä aika. Onneksi vielä huhtikuussa on mahdollinen valmistumispäivä, ja toukokuussa myös...

No, näin masentava teksti kun oli, laitetaan muutama fiilistelykuva Muhoksen täteilyreissulta ja kämpältä ja ripotellaan suolaa näihin haavoihin pikkusen.

Tuliaiset, mandariini oli kai paras juttu...

Mikäs sen ihanampaa ku piirtäminen?
Aina ei tarvi lähteä eskariin, ku voi jäähä
tätin kans kotiin laiskotteleen.

Leivottiin vähän pipareita.

Lapsi kauan kaihoten, katsoo ikkunalla, hiihtää jouluenkeli, hiljaa kuutamalla...
Reality: "Heini tuu äkkiä!! Tuu kattoon kuuta! Heini miksi et jo tuu! Tuu kattoon täällä on kuu!"
x 30 ennenku ehin paikalle.

Minäki sain lahjoja.

Täti täytti 25v. jeejee

Löyty SPR:n kirpparilta eurolla tuo Pyhä perhe  <3

Muratinoksa naapuritalon ulkoistutuksesta lainattu..

Punavalko. Perussettiä.

Jaahas ja sitten takas työn pariin.