Kirje Sinulle.

On olemassa omenapuu
jonka oksat maahan kurottuu.
Sen oksissa maja on ihmisten
joita pelottaa maailma tuulinen.
Maja hämärä
lohtua hengittää,
ei mikään siellä uhkaa pelkääjää.

On olemassa omenapuu
jonka oksihin öisin loistaa kuu.
Ihmeistä valoa loiste tuo.
Tule sinäkin
tämän tuikkeen luo!
Istutaan kahden ja kuunnellaan vaan,
kun puu kertoo meille kaskujaan.

On olemassa omenapuu
jonka juurella murheet unhottuu.
Sen oksilla kasvaa onnellisuus
se ilon kukkiin pukeutuu.
Tule kanssani onnea noutamaan,
on elämä kauneutta tulvillaan!

Tule luokse sen suuren omenapuun

kun suru mieleesi asettuu.

Sen lehtiin voi pyyhkiä kyyneleet

pian umpeutuu haavat auenneet.

Tule,

etsitään maja omenapuun

jonka oksat maahan kurottuu.