keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Blogi, herää!


Onko tää blogi kuollu vai esittääkö se vaan? Tekkee välillä jo mieli jäähyväisvirsi veisata mutta vielä heikko pulssi tuntuu. Asiaa ois vissiin liikaa, ko ei saa aikaseksi mitään tänne laittaa! Vaikka tätä on niin mukava tehä ihan itteni iloksi ja toki teijän muutamien lukijoittenki illantäytteeksi. Siispä nyt on miettiminen, mistä alkaisin. Josko vähän fiilisteltäis kesää?

Mun kesä oli hirviän rento, lämmin ja kerrassaan mukava. En ollu kesätöissä, joten ehin olla kerranki paljo sisarustenlasten kans ja jopa sisarustenki. Reissasin ihan muutamassa paikassa Kokkolan-Helsingin-Tampereen-Nurmijärven-Pyhäjärven-Ranuan-Kittilän-Inarin-Rovaniemen-Muhoksen-Oulun-Ranuan-Kokkolan tienoilla. Ja jossain tuolla päin.

Menin metsään. Ja suolle ja pitkospuille.


Matkustin 400 km autolla ja 4,5km kävellen metsässä ja pitkospuilla, että pääsin todistamaan nuorta rakkautta. Onnea heille!

Istuin auringon laskiessa yksin hiekkarannalla, soitin huilulla rauhallisia lauluja ja uitin varpaita. Sitten kävelin soitellen kotiin, jossa ilmesty yläkerran ikkunaan muutama pikkulikka joille piti soittaa iltalauluksi "Levolle laskeun Luojani".


'
Mää mökkeilin, mummoloin ja telttailin. Laskeuduin palotikkaita pitkin teinien telttaan iltakylään ja piirsin heistä kuvat joille ne sai nauraa. Tehtiin lettijono tarkkaavaisin ilmein, nautittiin toistemme seurasta ja ärsyynnyttiin siitä myös, ja taas naurettiin.



Kyyitin pikkuneitiä enon mopolla ja heilutettiin ohi jyristeleville rekoille.


Tein halkohommia, mutta en yksin. Yhteistyö on voimaa ja eväät maistuu rantteella paremmalta!


Uin. Uitin ja opetin uimaan, Veneilin. Uin.
Taustalla ihana Ahola-mummola<3

Rakastin, en rakastanu, rakastin. Lopetin jahkauksen ja yksinkertasesti rakastin.
Annoin sylihoitoa, keinutin, ärähdin, nukutin, rakastin.
Pomputin trampalla, komensin, kuvasin, rakastin.
Paistoin makkaraa, halasin, neuvoin, ärsytin, rakastin.
Olin täti. Ja sisko. Tytärki yritin olla. Joillekki toivottavasti myös kaveri tai jopa ystävä.

Niin ja soitin minä pianoaki.



Sellainen oli mun kesä. Toivottavasti sullaki oli hyvä kesä.
Niin en ollu töissä. Jäinkö jostain paitsi? En ehkä tienannu kovin montaa tonnia, mutta sainpahan ainaki hyvät naurut!
Hmm, nyt ko mietin ni en ois vaihtanukkaan nuita päiviä muutamaan saturaiseen. Opintolaina kantakoon tästäkin eteenpäin! Hiiohoi!!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi heini kiitos että annat blogisi viipyillä tällä vielä vähän :-) kuulostaa, että siulla oli ihan parasta kesä :-) opintolainoilla elätään!

-Raina

Unknown kirjoitti...

Tuollasen kesän iteki voisin ottaa mieluusti vastaan!
Ihanasti ja ytimekkäästi kuvailet mennyttä kesää! Kuvat antaa hyvän lisän :D

Unknown kirjoitti...

Kiitoksia tyttäret. :) Kesässä ei kyllä ollu paljo valittamista ja kuvia tuli otettua ihan kiitettävästi :D Nyt ei oo tullu kuvailtua melkeen yhtään.