Viherterapiaa.

Vaikka tiesin, että päivä on kuuma, en lähteny ulos vasta ko seittemän aikaan. Onneksi, koska sillon aurinko paisto jo sen verran matalalta, että maan matalaiset kasvit näyttäyty erikoisen hienoina. Poikkesin mettään, ja viihyin siellä yli tunnin. Viienkymmenen metrin päästä päämajasta, aivan ihana paikka! En ollu edes sinne mettään menossa, mutta joku sinne veti. Varmaan kuusten oksien välistä vilkkuvat vihreät täplät kiinnitti huomion.. Oli niinku ois astunu keijumettään, kaiken näköset kukat siellä jo pisti vihreää lehteään kohti aurinkoa. Niin minä sitten uin siellä viimevuotisissa kuusenhavuissa ja koivunlehissä, enkä voinu olla nauramatta ääneen. Eväät vaan puuttu! Kuvia tuli otettua varmaan kolmesataa, josta sain onneksi karsittua yli puolet pois ja tänne laitoin vain osan. :) Voit yrittää päästä tunnelmaan näien kuvien avulla, mutta parhaiten se toimii, ku astut ulos ja laskeudut maan tasolle! Kannattaa ottaa myös kamera mukaan. :) Sitten ei varmaan niin paljo ihmetellä kuusen takana ryömijää..

Joskus pitää laskea katse
vielä vähän alemmas
että voi huomata auringon.

Läpi kuolleen lehtikerroksen, kohti loistavaa palloa,
nousi tämä herkkä ja hentoinen, täynnä voimaa ja valoa.

Kuulin keijujen naurut ja askelten kahinan, kun ne leikkivät piilosta täällä.

Vastasyntyneen untuvaa.

Piikikäs, sielukas ja haavoittuva. Kuten moni meistä.

Hämähäkki on kutonut auringonsäteet verkkoonsa.

Kimalainen.

Ryhmässä on voimaa!

Saniainen vielä vähän ujosteli aurinkoa.

Viinimarjoja.

Lehtikuusen ponnarimuotia.

Onnea Äidit!

Onnea kaikille äideille! Nykysille, tuleville ja toivossa eläville.
Multa pyyettiin runoa ry:n äitienpäiväjuhlaan, ja tein sen. Tässä se on.

Niin paljon ois aihetta lapsella kiittää…

Mutta harvoin kiitosta saat.

Joka lapselle sydäntäs riittää

ja rakkautta, aina vaan!

Oli onnea lapsuudessa!

Ne kaikki muistan edelleen

kuinka kanssasi mummolassa

tein tuoksuheinästä seppeleen,

kuinka kimput me haettiin sieltä

missä kielot piilossa on.

Opetit kurjenpolven

hiirenvirnan ja kulleron.

Esimerkilläsi näytit

kuinka vastuuta otetaan

miten pidetään koti puhtaana

miten pullia leivotaan.

Vielä äidin neuvot kantaa

nyt

mua aikuista lasta.

Niin paljon on kokemusta antaa!

Siksi pyydän,

ethän lakkaa neuvomasta?

Kun nuoruuden myrskyt pyöritti,

painoi mielen matalaksi,

joku sänkyni laidalle istahti

ja katsoi rakastavasti.

Et koskaan tuominnut.

Siunasit vain.

Voi kuinka paljon siitä voimaa sain!

Aina uudestaan kai suutun

ja aivan väärin teen

mutta tiedän,

voin luottaa äidin siunaukseen.

Nyt onnea tahdon toivottaa

ja tänäänkin

äidit iltarukoukseeni liitän.

Ja vaikken sitä koskaan sanokaan

sua mielessäni usein kiitän.

Mun äiti. Reipas, naurava ja välittävä!

Tässä sulle kevätkukka kun en sitä päässy tuomaan.

Me kovikset!

Päivän piristys pamahti postiluukusta, sain postia! Ellu-sisko päätti lähettää mun ja Juhan kuvat mulle. Vähän me ollaan rentoja, eikö?

Maallistuminen eli sekularisaatio.

Tämä kertomus, jonka nyt luet tästä, on lähteny varis-rähjästä. Se ilman pyrstöä on pitkään jo ollu, liekö vaikka kissan kans tapellu.. Me tyttäret autolla matkattiin, ja variksen kohtaloa pohdittiin. Tuli mieleen seikka jos toinenkin, siitä hyvät naurut saatiin ainakin!

- Tuo on oikeen tommonen vanha, kaiken nähny varisherra.

- Se on kirkkovaltuuston puheenjotaja!

- Oikeesti? No missähän jengitappelussa se on ollu sitte..

- Jos se kuuluu johonki motoristijengiin, ei sitä tiiä.

- Se on motoristirovasti!

- Nii taitaa olla, joku rokkipappi vähintään. Hei, kuulostaa ihan runolta, rokkipappi ja motoristirovasti...

- Heh, teeppä siitä, haluan kuulla!

Tämmönen siitä sitten tuli, yllättävän kantaaottava kirkon maallistumiseen. ;) Ota teksti vain runona, älä pahennu! Kirjota ajatukset sitte kommenttina mullekki asti. :) Ja pliiis, laita nimi alle, tuo "anonyymi" ei kerro mulle kovin paljo.. 

Rokkipappi ja motoristirovasti

Oli kaksi paimenta kirkonisinä

enkä ole hullumpaa kuullut ikinä:

Ajeli motoristirovasti jengissä

soitti rokkipappi bassoa bändissä.

Ne oli lämpimästi kavereita keskenään

aina sillon ko toinen pyysi ryyppäämään.

Oli mielipuuhaa näillä miekkosilla

kiusata suntiota "vain kepposilla".

Kun harlikan kyytiin hyppäsi pappi

niin lujaa kaahas rovasti, et irtosi nappi.

Määränpäänä siinteli kirkko nyt,

luuli että suntio on lähteny.

Pappia nauratti: "Ei mikään oo niin pyhää

niin kuin on kirkon viinit hyvää!"

Motoristirovasti se oven auki kiskaisi

ja ehtoolliskaapille tietysti suuntasi.

Suntio suuttui: "Ei tuu kesää,

tänne te ette kyllä tee pesää!

Nyt häipykää täältä ja vähän äkkiä.

Muuten soitan poliisit näyttämään häkkiä!"

Urkuri parveltaan päätään puisteli.

"Ei ennen oo moista nähty", se muisteli.

Puhe oli virhe, sen huomas nopeasti

kun nousi ylös motoristirovasti

ja urkuja ryhtyi se soittamaan,

pyrki melussa rokkipapin voittamaan.

Pappi kun jo veisasi täyttä kurkkua

eikä sanoista saanut mitään tolkkua.

Viini vaan virtas, kun riehu nuo kaksi.

Eikä meno laannut, vaan muuttui paremmaksi.

Suntio voivotteli: "Sunnuntai on edessä!

Tuletteko saarnaamaankin viinipullo kädessä?"

Mutta pappi se sano, että: "Eihän se mittää,

ehtii ne kirkonmenot muullonki pittää!"

Kun kansa aamulla kirkolle kulki

niin suntio hiljaa ovet vain sulki.

Urkuri soitti surullista virttä,

taivaalta tihuutti sumua ja vettä.

Alttarilta kaikui kuorsausrohinaa

muuten vain tornista naakkojen narinaa.

Kun ihmiset mäeltä koteihinsa palasi,

suntio yksin vain portaille lankesi

ja toivotonta itkua tuhersi.

Tätäkö se sitte on? Eipä taija tietää varisherra, mitä puhetta sai aikaan, tienlaijassa pomppiessaan.. Tämä Repsun lempiruno on omistettu tietenki Raudas-Rebekalle ja Hollannin Saaralle, jotka olitte mukana juonessa alusta alkaen. :P  

Ei siis mitään järkiä.

Istuipa kerra härkä, paitani helmalla, hyppeli ja lauloi, tällä tavalla..... Noni, sainpa teijänki päähän tuon ärsyttävän rallatuksen, ko se mulleki just vasta putkahti. Ei nyt ihan härkiä oo istuskellu, lokit (ei pojanklopit) on kyllä yrittäny sankoin Joukoin tulla osalliseksi meän piknikistä. Saatiin eilen huitoa niitä Saaran kans ihan olan takaa ja välillä eestäki pitkien keppien avulla muovipussi päässä. Saaralla ei ollu. Saara vaan täytti 23, ja poti ikäkriisiä sitte. Ei voi muka nii vanhana lähtiä tekemään ees källejä kaupungille! Minä en kyllä aio nii vanha olla koskaan.. Ko en oo ennenkää källejä tehny, ja mitään ei keksitty nytkään.

Saaran 23v. (alanurkassa) synttäripiknik. Lokkivartija täytti tehtävänsä.
Vaan Riikkaan osu.

Kuitenki, Kesä on tullu Kökkölään, sen mukana piknik-buumi, lokit, naapurin ukot, kukkaset (enkä nyt puhu itsestäni) ja koulukiireet. Unohtamatta myöskään torin jäätelökojuja, joita on kolme. Ekassa myyjä kuulemma syö samalla lusikalla jokaisesta rasiasta (Saaralla faktatietoa), seuraavassa on huonot valikoimat ja kolmannesta saatiin hyvät jätskipallot! Siinä me sitte napotettiin rivissä naamat kohti aurinkoa, ja houkuteltiin asiakkaita lisää hersyvällä naurullamme. Kuulemma meijät jo kaukaa kuuli, vaikkei nähny, näin väitti paikalle lampsinut Helena. Muttako ne muut, ne on nii äänekkäitä, en minä!

Vadelma-suolalakritsi-pallo, nam!
Illan piknikillä, tuo on oikeesti liikenteenjakaja-kolmio, vaikkei äkkiseltään siltä näytä.

Nuoret oikealla vs. vanhat vasemmalla.

Se huomattiin taas kaiken kurjuuden keskellä, että kyllä piknikkeily ja yhessä pyöräily on kivaa! Tänäänki pyöräiltiin ja retkeiltiin Lauran liikenteenjakajassa. Ei se Lauran ikioma oo, mutta sen kämpän eessä kuitenki. Oltiin vähän niinkö Rauman kuuluisa patsas Kolme sulotarta, paitsi meitä oli viis, ja me ei uitu!

Välillä mun piti tehä kouluhommiaki, mutta naapurin keinu ei jostain ukko-syystä enää niin houkutellu. Siispä nokkelana tyttönä aukasin keittiön ison ikkunan, siirsin pikkusen nojatuolia ja avot akka! Siinäpä oli nautinnollista yrittää tihrustaa koneen näytöltä jotain selkoa, ja imasta välillä pillillä kivennäisvettä (ei piimää).

Semmostahan se on kevään tulo, ei mittään järkiä tekemisissä. Tässä jutussakaan ei oo todella mitään järkiä, ja venyy pitkäksi ko nailonisukka, miksihän sää ees luet tätä? On niitä parempiaki blogeja :P Eikö oo vaan muuta tekemistä? Hanki harrastus, lähe vaikka ulos! Siellä on hyvä ilma. No älä mua syytä, sulla on kulunu jo kolme minuuttia elämästäs. Ehkä. Jos et vaan oikolue tai kato vaan kuvia. Niissä on kyllä kauniita neitoja, vappaalla jalalla kaikki! Vink!

Auringonottoa sisältä käsin. Ikäänku sisäänrakennettu parveke!

11 kertaa Karttunen

Jos näin äkkiseltään ajattelis, että on mökki täynnä eri-ikäsiä Karttusia, vois kuvitella ääniaaltojen kantavan aina Hangosta Petsamoon. Mutta sehän ei pitäny paikkaansa ollenkaan, ko Jämsässä oltiin ja vaan läheisen lammen jäät rikottiin huutamalla. Oli siis sisarusviikonloppu, kaikki pääsi paikalle paitsi Juha jäi Ranualle. Oli ehkä paras sisarusviikonloppu, mikä on koskaan ollu!! Ja ainoa.

Syvällisiä, voimaannuttavia keskusteluja, armottoman huonoa (julkasukelvotonta) läpänheittoa, saunomista, syömistä, tähtitaivasta, nuotiota.... Ulkoilua, leskenlehtiä ja mikä parasta, päiväunet terassilla viiman armoilla! Uinuin ko pikkuvauva, paitsi rattaita ja tuttia ei ollu.

Lauantai-iltana oli kolmen tunnin IT-piiri, jokaista kehuttiin vuorotellen, ja ei saanu mennä ees viltin alle piiloon. Huomattiin siinä, että kyllä me ollaan vahvassa yhteyessä, vaikka jokainen onki hajonnu ympäri Suomea! Sis tää porukka on hajonnu, kenenkään henk.koht. hajoilemisesta en mee sanoon mitään. :P Minäki sain kuulla monta kertaa että "en oo ees tienny että meillä asuu tommonen aikunen Heini! Jos ois pitäny vaikka sun ulkonäköä kuvailla pari vuotta sitte ni en ois osannu sanoa mitään." Heini-Maaria Karttunen, toiseksi nuorin sisaruksenne, saanko esitellä.

Kerran vauva, aina vauva.. Kyllä se mieltä lämmittää, tietää että sisarukset on ja pysyy, vaikka ne ei niin tuntiskaan. :D Äitille ja isällekki kirjotettiin kirjettä ko niin harvoin semmosta tehään, ni tehtiin nyt ihan porukalla (Heini kirjottaa ja muut polttaa tupakkia pihalla). Suosittelen lämpimästi kaikille maailman ihmisille sisarusviikonlopun viettämistä, varsinki jos niitä sisaruksia on! Ei käy kateeksi niitä joilla ei oo. Ko ne vaan on parhaita. (♡)

En tiiä kelle nuo hetekat oli tarkotettu? Vissiin kaks kertaa siitä joku meni läpi.

Pojat lähti souteleen. Jää paukku ja narisi, tytöt rannalla räyhäs ja valitti.

Tässä sentään tukitoimista on huolehittu, ku avannon tekoon alettiin!

Tää oli kaikkien lemppari, varsinki meän kissa-allergisten.

Daltonin veljekset siinä.

Aina ne vaan yrittää toisten selän taakse piiloutua, mutta ei kuitenkaan malta olla kurkkimatta sieltä..

Siinä on naiskauneutta rivissä, ihan puolueettomasti voin sanoa!

"Minä ja veljet! Nyt minä ja veljet! Sitte minä ja..." Ainahan ne veljet ruukaa olla siskojen idoleita, vai mitenkä??