Blogi, herää!

Onko tää blogi kuollu vai esittääkö se vaan? Tekkee välillä jo mieli jäähyväisvirsi veisata mutta vielä heikko pulssi tuntuu. Asiaa ois vissiin liikaa, ko ei saa aikaseksi mitään tänne laittaa! Vaikka tätä on niin mukava tehä ihan itteni iloksi ja toki teijän muutamien lukijoittenki illantäytteeksi. Siispä nyt on miettiminen, mistä alkaisin. Josko vähän fiilisteltäis kesää?

Mun kesä oli hirviän rento, lämmin ja kerrassaan mukava. En ollu kesätöissä, joten ehin olla kerranki paljo sisarustenlasten kans ja jopa sisarustenki. Reissasin ihan muutamassa paikassa Kokkolan-Helsingin-Tampereen-Nurmijärven-Pyhäjärven-Ranuan-Kittilän-Inarin-Rovaniemen-Muhoksen-Oulun-Ranuan-Kokkolan tienoilla. Ja jossain tuolla päin.

Menin metsään. Ja suolle ja pitkospuille.

Matkustin 400 km autolla ja 4,5km kävellen metsässä ja pitkospuilla, että pääsin todistamaan nuorta rakkautta. Onnea heille!

Istuin auringon laskiessa yksin hiekkarannalla, soitin huilulla rauhallisia lauluja ja uitin varpaita. Sitten kävelin soitellen kotiin, jossa ilmesty yläkerran ikkunaan muutama pikkulikka joille piti soittaa iltalauluksi "Levolle laskeun Luojani".

'

Mää mökkeilin, mummoloin ja telttailin. Laskeuduin palotikkaita pitkin teinien telttaan iltakylään ja piirsin heistä kuvat joille ne sai nauraa. Tehtiin lettijono tarkkaavaisin ilmein, nautittiin toistemme seurasta ja ärsyynnyttiin siitä myös, ja taas naurettiin.

Kyyitin pikkuneitiä enon mopolla ja heilutettiin ohi jyristeleville rekoille.

Tein halkohommia, mutta en yksin. Yhteistyö on voimaa ja eväät maistuu rantteella paremmalta!

Uin. Uitin ja opetin uimaan, Veneilin. Uin.
Taustalla ihana Ahola-mummola<3

Rakastin, en rakastanu, rakastin. Lopetin jahkauksen ja yksinkertasesti rakastin.
Annoin sylihoitoa, keinutin, ärähdin, nukutin, rakastin.
Pomputin trampalla, komensin, kuvasin, rakastin.
Paistoin makkaraa, halasin, neuvoin, ärsytin, rakastin.
Olin täti. Ja sisko. Tytärki yritin olla. Joillekki toivottavasti myös kaveri tai jopa ystävä.

Niin ja soitin minä pianoaki.

Sellainen oli mun kesä. Toivottavasti sullaki oli hyvä kesä.

Niin en ollu töissä. Jäinkö jostain paitsi? En ehkä tienannu kovin montaa tonnia, mutta sainpahan ainaki hyvät naurut!

Hmm, nyt ko mietin ni en ois vaihtanukkaan nuita päiviä muutamaan saturaiseen. Opintolaina kantakoon tästäkin eteenpäin! Hiiohoi!!

Vinkki ens kesään.

Tuliko kesän aikana kertaakaan mieleen, mitä seuraavaksi tekis jätskin syönnin ja grillaamisen välissä? Niin, kellepä ei. Kolmen kuukauen kesäloma onki aika pitkä aika lusittavaksi ja jäänne niiltä ajoilta, ku lapsia tarvittiin kotipelloilla heinänteossa. Toisin on tänään! Nuoriso vaan lorvii kotona ja kuljailee tekemässä tyhmyyksiä. Onneksi koulut on taas alkanu! Ja onneksi edes meän nuorisolla on Esimerkillinen ja Aikuinen Täti (minä), joka näyttää esimerkkiä Urheilullisesta ja Opettavaisesta illanvietosta. Voit säästää vinkit ens kesään tai mennä kokeileen heti, eihän vesistöt vielä oo jäässä.

Vesijumppa á la Heini & Milja

Lämmittelynä ihan perus vesijuoksu. Toista.

Istu pohjaan, nosta jalat pinnalle ja nojaa vähän taaksepäin.
Kehittää tasapainoa ja vatsalihaksia.

Varmista että ilma on tyyni ja allokko vie rantaan päin.
Ota tukeva ote pallosta, ponkaise päälle

ja tee kuperkeikka pallon kanssa.
Kehittää taaskin tasapainoa ja lisää hyvää mieltä.

Nyt, jos huomaat aaltojen vievän poispäin rannasta,
juokse naapuriin kysymään venettä lainaan, ja käynnistä moottori.
Emme suosittele uimalla perään lähtöä, jos edessä ei ole korkeaa kaislikkoa ja rantaa.

Edellisen takaa-ajon väsyttämänä ota rennon tukeva ote pohjasta
koko kropallasi ja nauti rauhasta.

Kurkottele kohti aarteita. 

Rauhaisa selkäkellunta on aina paikallaan!

Kuten myös vaaka. 

Lopuksi vielä klassinen lootusasento,
tunne kuinka mieli on tasapainossa ympäröivän luonnon kanssa
ja pöksyt täynnä hiekkaa.

Onnea! Tämän urheilusuorituksen jälkeen sinusta kuoriutuu oikea luonnonihme, veden elävä tai merihirviö. Tätä löytämääsi harrastusta ei kannata lopettaa heti alkuunsa, vaan voit jatkaa sitä soveltaen syksyn lehtikasoissa, rapakoissa ja talven lumiläjissä. Tsemppiä treeneihin!!

Auringonmaa

Näitä löytyy muutama lisääki :P

Vihdoinki se on käsissä! Uuden uutukainen, vielä lämmin Auringonmaa-cd, Lapin lasten lauluja.

Tekijöinä on kaveriporukka, jotka ei yritäkään olla liian ammattimaisia, soitannan ja laulamisen laatu on hyvää keskinkertaista tasoa.

Laitan levyn soimaan ja otan hyvän asennon. Se alkaa rauhallisesti, kuulijaa herätellen, voimistuakseen iloiseksi helinäksi monien eri soitinten kuljettamana. Mieleen tulee puro, joka iloisesti pulputtaen vie säveltä, levyn puolivälissä tulee ehkä hieman yllättäen suvanto jossa lillutaan hyvin rauhallisissa vesissä. Ensi kuuntelemalta vauhti tuntuu lähes unettavalta (isä nukahti näillä main), mutta loppua kohti vire taas nousee ja laulut vievät sujuvasti eteenpäin. Ehdottomasti parhaat laulut on säästetty cd:n loppuun, kannattaa kuunnella nekin tarkasti. Kun viimeiset sävelet haipuvat pois, levollinen olo säilyy vielä kauan ja arki ei tunnu läheskään harmaalta. Onpa vain hymy huulilla ja askel tavallista kevyempi. Tässä on cd, jonka pariin voi palata yhä uudestaan, rauhalliset laulut eivät ole niin päällekäyviä että levyyn kyllästyisi nopeasti.

Näin lapinihmisenä levyn soidessa tuntuu kuin tapaisin ystävän, joka on vain parantunut vanhetessaan. Kaikki levyn laulut on nimittäin sovitettu vain tätä cd:tä varten, myös lauluvalinnat tuovat uusia elämyksiä kuunteluun. Edellinen ja ainoa äänite Lapin lasten lauluista on 80-luvulta, esittäjänä Sirkut Toivakasta. Luulenpa että tälle levylle on kysyntää Lapin rajojen ulkopuolellakin! 

Levyä voi tilata lähettämällä sähköpostia osoitteeseen tilaus.auringonmaa@gmail.com, voit myös ostaa minulta tai muilta äänitysprojektissa mukana olleilta tytöiltä. Hinta on 17 euroa, postilähetyksenä hinta on 20€.

Levyn 17 laulusta tutuimpia lienee Tunturitiellä, Lapille, Lapinsirkku, Käki kukkuu, Sompion kehtolaulu ja Mustajoen Angelus. Tilaa ja ota selvää, mitä muita levyltä löytyy! :)

Normipäivä

Mun elämä on hienoa, täynnä hohdokkaita hetkiä, retkiä, valoa ja kämpässäki pelkkää siisteyttä aina. Koulutehtävät teen vaivatta ja ajallaan aina, kettään en kadehdi ja oon sinut itteni kanssa. Tällaista hienoa vain sattuu olemaan tämä kaikkien huippublogistien elämä. Paitsi etten ole. Mutta älkää pilatko mun uskomusta.

Oon aina superaktiivinen ja reipas. Tänäänki olen istunut koneella kymmenen tuntia, saanu kolme sivua koulutehtävää tehtyä ja kipeyttäny selän. Toisella silmällä sivistän itteäni youtuben konsertoilla ja sen verran oon oppinu että einojuhani rautavaara menee hiukan liian korkealta yli. Ainaki se yks minkä yritin kuunnella. Viimesen tunnin oon lukenu erästä blogia, ja nieleksiny vihriää sappea, mikä erehyttävästi muistuttaa kateuden kalkkia. On nii hyvinkirjotettua tekstiä ja siistejä aiheoivalluksia, että kyllä tässä ois aihetta tuo välilehti sulkia ikuisiksi ajoiksi! Kaikkia sitä pittääki yrittää, ko pahan mielen vaan saa. Tämmönen surkian blogiki tullu tehtyä. Hrrmm!

Lauantai- iltana otettiin MM-kisojen erätauolla aivan huikea säbämatsi, minä + 3 pikkujätkää voitettiin 10-6 ko vastassa oli kaks pikkujätkää. Huhhuh! Kyllä se vaan kuntoilusta kävi, voin kertoa. Eikä tässä ole mitään sarkastista, en tiiä mitä se ees tarkottaa. Mutta kuntoillu oon tänäänki! Otin kuntopyörän alle ja polin niin mahoton, ainaki puoli tuntia! Tai ainaki kilsan päässä minimanissa ja tavallisella pyörällä. Ostin pelkästään terveellistä ja ravitsevaa ruokaa, muistin myös olla säästäväinen ja suosia luomua, lähiruokaa ja ajattelin kehitysmaan rampoja ja orpoja kassahihnalla. En laittanu keräykseen rahaa ko ei ollu kolikoita eikä keräystä.

Ostin:

Omenoita

Banaania

Cokis zero   -alennuksessa

Candy kingejä    -koristeeksi

Suolakeksejä     -ei voinu ostaa leipää, ko ei oo voitakaan. Ja sitäpaitsi siellä oli just ilmaistarjoilua ni alko haluttaan.

Jätskiä    -alennuksessa ja sitä paitsi ne tuli kämppikselle

Mun päivän asu on myös tietysti viimestä huutoa. Reikäset kalsarit ja hiutunu kirppispaita männävuosilta. Kampauksia pyöräyttelen vasemmalla käjellä vaikka kaks kerrallaan, nytki on etutukkaletti ja takajeejeessä toissapäiväset lettikiharajämät. 

Kaiken tämän muun hyvän lisäksi oon aina, varsinki kuvissa tosi hyvännäkönen ja edustava. Sitäpaitsi laitapuolenkulkijat on symppiksiä.

Sisustustyylini on huippuluokkaa.
Tölkit on siis ostettu vaan ulkonäön takia.

No comments. Mistä sais henk.koht.avustajan?

Minähän tunnetusti oon koko Suomen oma Hoitotäti. Tai voisin ainaki olla kesän, jos joku mut huolis. Kuten yllä olevasta kuvasta voi päätellä, oon aina tosi virikkeellinen ja ehtivä hoitotäti, opetan esimerkilläni lainalapsiaki aktiiviseen elämään!

Jaaha, rankkaahan tää on tämäki, olikohan tuolla cokista vielä jälellä...

Kesäretki.

Se lähti hetken mielijohteesta, lämpimästä säästä ja autollisen kaverin läsnäolosta. Viien minuutin valmistautuminen, kamerat kämpiltä ja matkaan! Eväät pussiin ja jätskit käteen, nokka osotti kohti Trullevin valkohietoja. Perhe Möttönen tai vastaava nautti rannasta myös, kohta oltiin kahestaan, mitä nyt naapurin tontut kävi soutelemassa välillä. Aurinko oli lämmin ja karkit hyviä. Kahen tunnin päästä saatiin idea lähtiä kattoon auringonlasku Lohtajalle, siispä köröteltiin puoli tuntia sinne ja oltiin kuitenki väärällä puolella saarta auringon laskiessa. Kuvien yhteenlaskettu määrä lähentelee luultavasti tonnia, ainaki lapinlisän kanssa. Retki oli huikee! Kuvat on muuten mun ottamia, mutta yllätys, Riikan ottamia ne missä ite poseeraan. Se on välillä ihan hauskaa! :P

Tuo vene meinas koko ajan kaatua ja upota!

Riikan balleriinan elkeet...

Tuolla meni vene jolle vilkutin
mutta tuo kivellä istuva lintu vaan näki mut.

Toinen tonttu lähti souteleen

ko toinen rantautu. Huikeat pipot!

Oli näitä kirkuvia kavereita.

Nyt ihan tosi loppu se homma!

Yksinäinen vaeltaja

Tuolla niemen takana ois voinu olla hyvät värit...

No, oli vissiin hauskaa?

Viherterapiaa.

Vaikka tiesin, että päivä on kuuma, en lähteny ulos vasta ko seittemän aikaan. Onneksi, koska sillon aurinko paisto jo sen verran matalalta, että maan matalaiset kasvit näyttäyty erikoisen hienoina. Poikkesin mettään, ja viihyin siellä yli tunnin. Viienkymmenen metrin päästä päämajasta, aivan ihana paikka! En ollu edes sinne mettään menossa, mutta joku sinne veti. Varmaan kuusten oksien välistä vilkkuvat vihreät täplät kiinnitti huomion.. Oli niinku ois astunu keijumettään, kaiken näköset kukat siellä jo pisti vihreää lehteään kohti aurinkoa. Niin minä sitten uin siellä viimevuotisissa kuusenhavuissa ja koivunlehissä, enkä voinu olla nauramatta ääneen. Eväät vaan puuttu! Kuvia tuli otettua varmaan kolmesataa, josta sain onneksi karsittua yli puolet pois ja tänne laitoin vain osan. :) Voit yrittää päästä tunnelmaan näien kuvien avulla, mutta parhaiten se toimii, ku astut ulos ja laskeudut maan tasolle! Kannattaa ottaa myös kamera mukaan. :) Sitten ei varmaan niin paljo ihmetellä kuusen takana ryömijää..

Joskus pitää laskea katse
vielä vähän alemmas
että voi huomata auringon.

Läpi kuolleen lehtikerroksen, kohti loistavaa palloa,
nousi tämä herkkä ja hentoinen, täynnä voimaa ja valoa.

Kuulin keijujen naurut ja askelten kahinan, kun ne leikkivät piilosta täällä.

Vastasyntyneen untuvaa.

Piikikäs, sielukas ja haavoittuva. Kuten moni meistä.

Hämähäkki on kutonut auringonsäteet verkkoonsa.

Kimalainen.

Ryhmässä on voimaa!

Saniainen vielä vähän ujosteli aurinkoa.

Viinimarjoja.

Lehtikuusen ponnarimuotia.