Laatikon kätkemät räpöstykset.

Laatikoitten kätköistä löytyy näköjään joskus muutaki ku toissavuotista Ghanantuliaissuklaata, käytettyjä kauniita postimerkkejä, heijastimia ja Nalle Puh-tarroja. Sieltä löytyy nimittäin myös Koiramäkitarroja, kynänpätkiä, postikortteja, kirjeitä (saatuja ja lähettämättä jääneitä) ja runoja. Koska kukaan ei oo koskaan osottanu kiinnostusta mun kiiltokuvakokoelmia tai piirustuksia kohtaan, nostan esille muutaman värssyn. Voiko nuita ees runoiksi kutsua? Ehkä ennemmin vanaksi muotoiltu sanaoksennus. 

Keväältä 2013

Aurinko, paista kirkkaammin!

Loista mieleni harmaisiin koloihin

sulata turhat jääpalat pois.

Kipua korkeammalle, ylemmäs!

Alhaalta paistavan auringon valossa

pikkukivetkin

kasvattavat pitkät varjot.

Siksi aamu ahdistaa minua.

Joten paista aurinko,

loista sisälleni asti!

Sytytä silmiini lämmin valo

joka illan tullen lämpimästi tuikkisi.

(Ei, en ollut masentunu, huomasin vaan aamulla kerran jurrissa että kivillä tosiaan oli pitkät varjot ja siitä se sitten tuliki. Tuo sanajono jonka joku vois tulkita tunteenpurkaukseksi, hih.)

Keväältä 2013

Tein onnestani linnun pikkuisen

sen höyhenet ilosta loisti.

Lintu oli värikäs puvultaan

se auringon värejä toisti.

Se lensi ylös pilviin

ja riemuiten

sen laulu ilmoille kiiri.

On siivet viuhkana sivuillaan

ja pyrstö kuin hehkuva viiri. 

(Taas syypää sama aurinko ja takapihan varikset.)

Nocturne-muunnos, opistossa 2012

Ruispalan rouske korvissani

voileivän yllä avoin suu

välipalan onni omanani

päällä makkara, no mikäs muu?

En mä nälissäni sure, huokaa,

mutta ravintoa mulle tuokaa!

Litrat pirtelöä, mihin hukkuu,

tahdon karkin maku suussa nukkuu.

Tuoksut keksien ja kanapeen

kaadan kuppiin sokerin ja teen.

(Tämän esikuvamuunnoksen näin joskus lukioaikoina josta oon sittemmin tehny oman version.)

Kuvat ei nyt mitenkään liity juttuun niinku ei monesti muullonkaan mutta onpahan otettu. Tiiän että joulu meni jo, mutta tulleehan se taas.

Jotku valitti että kommentointi ei onnistu helposti. Luulen että helpottaa, jos vaihtaa lähettäjän nimeksi "nimetön" jos ei oo googletiliä. Ja kirjottaa nimensä kuitenki mielellään viestiin. Koska kommentteja ois mukava saaha, ko mullei oo mittään whatsappia tai semmosia. :P

Onnea isä!

Parempi myöhään ku ei ollenkaan. En muistanu ees kortilla heittää, ja viesti tuntu vähän vaisulta ni laitan tänne kuvakoosteen isästä. :P Mua harvoin haukutaan kauniiksi, mutta monesti saan kyllä kuulla olevani isän näkönen. Mikäs sen parempi kohteliaisuus, isäni on komia mies!! Ja kauneushan on katoavaista muutenki..:D Paljon onnea rakkaalle isälle ja monia onnellisia vuosia tästä eteenpäin ikäistään nuoremmalle perheen päälle!

Sulta sain rakkauden luontoon, pienenä tapeltiin Toppisen tyttöjen kans kumman isä on parempi, "meijän isä rakentaa kaikki mettähallituksen laavut ja Korouomassa on Unskin silta!". Leikkasit multa hiukset seiskaluokkalaiseksi asti, kunnes päätin ottaa sakset omiin pikkukätösiin jossa ne on sen jälkeen sitte aika hyvin pysynykki.. Sanoit mun uuesta lookista sillon "oli meilläki kerran navettapiialla tommoset", se oli varmasti osuvasti luonnehdittu!

Oot kannustanu ja rohkassu mua, välillä ehkä jopa liiottelun puolelle mennen. Jotku elämänvalinnat oisin tahtonu toisin menevän, mutta onneksi oon kuunnellu vanhempia, ja huomannu valintojen olleen siunaukseksi. Aina oon myös rahallista tukea saanu ko oon tarvinnu, toivottavasti ei oo ihan pilalle lellitty tätä tyttöä... Pahoin pelkään.

Autot on ollu meijänki käytettävissä, myös sillon kriittisinä aikoina ku olin just saanu kortin ja ajelin mersulla jokaiseen lumikasaan ja ojaan ja mäntyyn ja savikkoon, ja jatkoin Saaran alottamaa mersun-hajotustyötä. Ruotsin kirjotuksien vastasena yönä herätin sut kaheltatoista ja tulit kiskoon mersun sairaalan takaa ojasta Jounin volvolla..

Oot varma kaveri joulun lautapeleihin ja hyvä vastus mutta siitä mukava, että voitan yleensä sut ;)
No, oishan nuita juttuja mutta ehit pian alottaa kuorsauksen ni pitää lopettaa, ettei myöhästy enää toista päivää onnittelut.

( Ps. Jos voisit hankkia mulle auton kesäksi, ni ois tosi kiva )

Vuosikausien räiskälemestari.

Saara teki kerran Iskä-pipon,
joka on jo vuosia palvellu ja saa
kantajansa näyttämään hauskasti tontulta!

Polvesta polveen siirtyy isien työt.

Kyllä papalta letitki luonnistuu!

Papasta saa turvan, ko pommit paukkuu!

Pappa pehmustaa mukavasti rattorin heiluntaa,
huomatkaa lippis ylöspäin kasan alla.

Kainaloon pääsee kaikki halukkaat.

Vuonna 2011, Viimeset kyytiin!

Ja sitte ylös, onnea 60-vuotiaalle!

Isän ja papan tyttöjä perheessä jo 27
ja varmasti jokainen on käyny sylissä hymyilemässä :)

Kirje Sinulle.

On olemassa omenapuu
jonka oksat maahan kurottuu.
Sen oksissa maja on ihmisten
joita pelottaa maailma tuulinen.
Maja hämärä
lohtua hengittää,
ei mikään siellä uhkaa pelkääjää.

On olemassa omenapuu
jonka oksihin öisin loistaa kuu.
Ihmeistä valoa loiste tuo.
Tule sinäkin
tämän tuikkeen luo!
Istutaan kahden ja kuunnellaan vaan,
kun puu kertoo meille kaskujaan.

On olemassa omenapuu
jonka juurella murheet unhottuu.
Sen oksilla kasvaa onnellisuus
se ilon kukkiin pukeutuu.
Tule kanssani onnea noutamaan,
on elämä kauneutta tulvillaan!

Tule luokse sen suuren omenapuun

kun suru mieleesi asettuu.

Sen lehtiin voi pyyhkiä kyyneleet

pian umpeutuu haavat auenneet.

Tule,

etsitään maja omenapuun

jonka oksat maahan kurottuu.

Oli kerran esitelmä Kehitysvammaisten tukiliitosta.

Veljelläni on yksi kromosomi

enemmän kuin minulla.

Rakkaudenkromosomi se kai on.

Vilpittömyyden, ilon geenivirhe.

Veljelläni on nauravat silmät 

ja kaikkia halaavat kädet.

Hänellä on riemun levittäjän askeleet.

Suu, joka lakkaamatta selittää

ja kyselee, mitä minulle kuuluu.

Veljelläni on herkkä mieli

joka tunnelmat aavistaa.

Liian helppo on hänelle tiuskaista,
syyttömälle.

Silloin sammuu hymy silmistä,

meidän kummankin.

Veljelläni on kyky unohtaa,

halu halata tiuskijaa.

Joskus toivon, että meillä kaikilla

yksi kromosomi liikaa olisi!

Se pieni rakkaudenlisä sydämissämme.

(Äiti käski lisätä että tää on mun itetekemä runo, tietysti, niinku kaikki mitä jossaki julkasen ilman viitteitä! Kuulemma otsikosta saa sen käsityksen että tää on otettu Kehitysvammasten tukiliiton jostain sivuilta...)

Uskotko, jos kerron?

Marraskuun tuuli tempoo lehtiä vimmoissaan, kadut on lakaistava ennen talven tuloa. Joku hahmo yksin tietä taapertaa, peililiukkaalla alustalla horjahtelevin, ontuvan tanssahtelevin askelin. Riehuva illan myrsky mukavasti tuulettaa kulkijaa, mieltä lämmittää lyhdyssä loistava tuikun oranssi valo. Mutta mistä se on tulossa, mihin menee tää? Ja onko se ihminen vaiko tonttu, sitä ei tarina kerro sittenkään. Jos illalla kuljet pitkin näitä katuja, voit kohdata hänet, kysy siltä itse!

Hys-hyssyä hämärän myötä iltapäivä jo meille tuo.

Aamu paljon synkempi yötä, päivä vasta valon luo.

Yöllä loistaa tähdet ja kuu,

aamuksi taivas tummentuu.

Katulamppujen kelmeä kajo kouluunmenijää valaisee.

Mutta taivaanrannassa vaalea rantu, tiedäthän mitä se merkitsee?

Aamulla taisin sujauttaa sukat vääriin jalkoihin. Oli etukäpälissä taka-anturat ja takatassuissa etukoparat. On sillon mieliki nurinkurin, ja voi helposti suututtaa kaverin tai pari! Muutenkin seurana koulussa oli vaan väsymys ja paha mieli. Ei olisi jaksanut, ja happiki loppu luokasta. Täyty siinä monesti huokasta. Oi miksi en eilen nukkunut ko sain? Vapaapäivä oli, mutta aamulla jo nousin. Onneksi tiesin että oloon auttaa energiatason nostaminen ruuan avulla, tuulinen kävelymatka kylään reppu selässä, repussa tilkkupeiton tekele.

Oven avatessa se kajahti, "paljon onnea vaan". Vaikka Siitä Päivästä on jo aikaa! Oli rivissä olohuoneen matolla neljä tyttöä hymy huulilla. Ja mitä vielä, kädessä lahja, ja kortti niin hauska mummoineen. Olin jotain jo aavistellutkin, ku ihan kutsun vieraaksi sain. Olin ennen vain hiippaillut ikkunan alla, en uskaltanut mennä sisälle lain. Oli kynttilät, laulut ja kutimia monta, oli tunnelmaa ja eloa ah, niin huoletonta! Siinä vierähti ilta, kului rattoisasti aikaa. Luulen, että ilmassa leijui tulevan joulunki taikaa. Kakkua syötiin niin paljo että lopuksi tuli korvista. Täyte oli jotain aivan omaa luokkaansa, oikea Salainen Resepti!!

Jos tällasia iltoja kerran tulee vastaiskuina, alan usiamminki kiikuttaan kavereitten kuisteille jouluylläreitä.. Kyllä tonttuilu on kivaa!

On valo sammunut jo tuikussa, joku puuskainen tuuli sen henkäisi pois. Kadut on hiljaa, ystävälliset talot tuikuttavat kynttelikköjään, pihan paljaat puut peitettynä valoverhoihin. Joku hahmo pimeällä aukiolla seisoo, tähdenlentoja ei näy vaikka kuinka tiiraa. Vain pieni matka on kotiin enää. Tie liukas kimaltaa, luistella vois jos luistimet ois. Yläpuolella mustaa taivasta vasten, näkyy valkoinen pilvi, enkelin muotoinen.

Onko kulkija ihminen vaiko tonttu, sitä kerrota ei, mutta tarina on tosi, itse sen näin!

Päivän timantti.

Aika hassua, että päivän hienoin hetki löytyy yhtäkkiä kirjaston pienestä huoneesta, jossa lukitun oven takana kuulokkeet päässä kuuntelen mummolan vanhaa joululaulukasettia. Korvia särkee nauhan venyminen ja vanuminen, suuhun muistuu saksanpähkinän ja hillaliköörikarkin makumuisto neljän vuoden takaisilta synttäreiltä ja mielen valtaa rauhaisa olo jostain vuosien takaa. Kone siirtää musiikin tietokoneelle ja siitä cd:lle, harvallapa onkaan näin venynyttä cd:tä nyt käsissään! Onneksi en osaa liittää tähän mitään ääninäytettä siltä kasetilta, jota oon monta vuotta vaalinu kuin jääkukkaa, pitäisitte vieläki hölmömpänä.

Aivan tuntematon alue tämä tämmönen, mutta onnistu.