Mikä sinua ilahutti?

Minua ilahutti tänään moni asia. Vaikka ulkona sataa vettä taas, ja ilma on harmaan sumuinen. Kaupungilla oli kuitenki tullu paljaisiin puihin jouluvalot, ihanat! Tai onhan ne valot ollu siellä kesän yli, mutta oli kuitenki sytytetty..

1. Koulussa oli kerranki hauskaa, etten sanoisi, jopa hauskaa! Esittävän taiteen opiskelijoiten vetämä aamupäivä, jossa sai kerranki muutaki ko luennoilla istumista, eli nauramista, heilumista, ääntelyä, paikan ettimistä, patsastelua, uusiin rooleihin solahtamista ja ihmisiin tutustumista. Ollappa itekki joku hauska EsTa-opiskelija eikä mikkään tylsä sossu :P

2. Kävin kirpparilla, löysin sieltä pianon ja soittelin hetkisen itekseni, ei onneksi ollu kovin isoääninen piano, en usko että ketään häiritti.. Kävin kyllä soittaan samassa paikassa jo viime syksynä, mutta oon unohtanu koko kirpparin olemassaolon, ja pianon myös. Kukaan ei oo ostanu sitä, onneksi!

3. Keskellä komeaa isoa kirjastoa on houkuttelevasti sänköflyygeli, tai piano, kuitenki on. Vuojen ajan oon kuolannu sen perään, tänään uskalsin kysyä saako sillä soittaa. Kiltti kirjastotäti anto luvan pienelle ja sievälle musisoinnille. Minähän soitin pienesti ja sievästi, ei varmaan kovin moni muu mun lisäksi soittoa kuullu, niin hiljaselle sen väänsin! Mutta oli mukavaa, sain tahtoni läpi. :P

4. Kirjastossa oli Vanhasta kaupungista otettuja kuvia kuvanäyttelyssä, ihan samoista kohteista ja samanlaisia kuvia mitä olin itekki ottanu sieltä. Siis munki kuvat periaatteessa on yhtä hyviä! Ellei jopa hienompia. Heh heh.

5. Lidlin myyjäpojalla oli kerrassaan ihastuttavan väriset silmät, vaalean ruskeat. Ja hiukset oli prikulleen samaan sävytetty.
6. Illalla kierrettiin kavereitten kans kaikki Kokkolan heset. (2) Ja syötiinki molemmissa.
7. Kerroin hyvän jutun ja nauroin sille ite eniten, kenties ainoana.

Mikä pelasti sun päivän? Mikä ilahutti sua tänään? Millon se sun tänään sitte onkaan.
Mua ilahutti myös nämä kuvat, jotka viime kesän kansiosta löysin.

Kehityskaari.

Kuvassa on mun ammatillisuuden kehityskaari. Ekassa kuvassa on viime syksyn huoleton opiskelijaneitonen, jonka mielestä opiskelu on pakollista pahaa, edellytys ilmasen rahan saamiselle. Onneksi tämä neitonen on sattumoisin päässyt kouluun, jossa ei juurikaan vaadita opiskelijalta, ainakaan läsnäoloa. Viikonloput ja puolet koulutunnesitakin menee mukavasti kavereiden luona kiertäessä, sukkia kutoessa, nukkuessa, tai vihkon reunaan runoillessa. Koulunkäynti on todella pienin murhe ekaluokkalaisen elämässä!

Toisessa kuvassa on sama leidi jo hieman opiskelua maistaneena, ensimmäisen vuoden kevät näytti välähdyksen siitä, mitä opiskelu oikeasti sanana voi tarkoittaa. Ensimmäinen harjoittelu ja kevään "suuret" kirjalliset työt piilotti välillä hymykuopat (joita ei oo) ja painoi otsan pettyneeseen kurttuun. Eihän tällaisesta ollut mitään puhetta, että koulussa pitäis töitä tehä! Toisen vuoden syksy kuitenkin silittää kurtut otsalta, ja muistuttaa menneestä hymystäkin. Jospa kuitenkin vielä tämän syksyn alun ottaisin rennommin, mutta kuitenkin koulua kävisin. Siinä vaiheessa peili taas näytti auringon herättämää peikkoa, kun opettaja tiukalla äänensävyllä muistutteli opinnäytetyön tulemisesta! No, ei muuta ku glögiä ja suklaakeksiä naamariin, virkkuukoukku käteen ja joululaulut soimaan, siinä ne paineet häipyi unholaan taas..

Kolmas kuva on ilmiselvästi heijastus siitä älyn hohteesta, mikä kaiken vaivan kirkastamana loistaa valmistuvan Sosionomin olemuksesta. Sitten kun sen aika koittaa, jos koittaa. Tällä hetkellä moinen asiantuntemus esiintyy vain välähdyksinä, kuin tähdenlentona, tai se tulee ahaa-elämyksenä kuin aallot, loitoten taas heti kauemmas. Muisto siitä kuitenkin jonnekin mielenperukoille jää, ehkä tämä tästä! Glögin voimin. Ja suklaan.

Alla olevista kuvista ei tekstissä puhuta, eikä paljo muutenkaan.

Välillä oivalluksen aurinko on kokonaan epätietoisuuden sumun takana.

Askellus pätevyyden tiellä on horjuvaa ja kompastelevaa.

Onneksi en oo yksin,
ympärillä on muitaki jotka tasapainoilee opiskelun tuulissa..

Kohtaamisia.

Elämä on yhtä kohtaamisten virtaa. Montakohan ihmistä päivässä meijän silmien ohi kulkee? Suurin osa jää tyystin vaille huomiota, jotku häilyy mielessä pitkään, pitkään. Mulla on taito ilostua ihan kuvitteellisistaki kohtaamisista, tässä yhtenä päivänä lenkillä ollessa soitti mulle joku poikanen vesikattoasioissa, ja puhu hauskasti. Tuli lyhyen puhelun jälkeen mieleen, että jos oiski kysyny siltä, mitä kuuluu ja alkanu jutteleen. Ajatus pisti naurattaan ja siinähän se lenkki mukavasti vierähti. Tänään reipas työmies ulkona väläytti mulle leveän hymyn ja tietenki mun neidonsydän siitä sykähti. :P

Hauskoja vieraita mun matala koloni on saanu vastaanottaa viimeaikoina usiamman. Monena iltana tänäki syksynä on pöytä huojunu siitä ilosta. No se huojuu muutenki, mutta varsinki ilosena, niinku me muutki. Siskontyttö serkkunsa kans oli ihan haltioissaan "miten jollaki voi olla näin värikäs kämppä, meillä kotona on vaan valkosta ja harmaata!" Nytpä senki tiiän, mun sisustustyyli on suoraan 9-vuotiaiden tyttöjen unelmista. Sehän on kyllä tiietty. Yllättävästi löyty pikkutytöille tekemistä, värityskirjaa ja muistipeliä, meillä kaikilla oli niin mukavaa!

Välillä kymmenen neliön keittiö on ottanu vastaan kymmenen vierasta, vanhat hyväksi havaitut seuraleikit mahtu mukaan vallan mainiosti. Tässä yks esimerkki illan runoista. Jokainen kirjotti yhen säkeen ja näki vaan edellisen kirjottaman.

Suon reunassa seisoo kukka, uppoaa suohon mun sukka.

Siitä tulee suuri suru, kun hävis oma rakas muru.

On tää suru niin suunnaton ja taakka niin raskas on.

Kiviäkö laukussain kannan?

Itselleni liekö anteeksi annan?

Omatuntoni soimaa, löytäisinkö naapurista voimaa?

Niinpä tohvelit jalkaan sujautin ja saunapolulle singahdin!

Kesäpäivä tuntuu kevyeltä, ei murheet ja huolet mieleen yllä.

On olo kevyt ja onnellinen ja riemu monellinen (:D).

Oi tätä elämän iloa on mulla karkkia monta kiloa!

Tänään eloani piristi armas siskoni perheensä kanssa ohikulkumatkalla, tavattiin kaupungilla, Taika ja Tuisku oli niin vallottavia taaskin. Kaverit haasto keilakisaan ja sai nuolla näppejään ko meikäpoika korjas voittopotin ja oli rasittavan mellevänä onnistumisestaan. Sain jopa kaks täyskaatoa, JUHUU!! Kuka lähtis seuraavana radalle?

Oon löytäny hyvän puolen siinä, että kämpässä ei oo suihkua, vaan pitää ulkokautta kiertää kellarin saunaan. Eilen tulin saunasta, satuin kattomaan taivaalle ja mitä ihanuutta, revontulet siellä vilkutti!! Ihanat, oi kuinka mieltä hauskasti hypäytti! Hiukset märkänä unohuin pihalle seisomaan, lieskojen leikki veti puoleensa ja harkittin vakavasti merenrantaan polkemista puoli kaheltatoista yöllä. Järki voitti, tylsä järki.. Menin sisälle, kiipesin käytävää ylimpään kerrokseen, seisoin siellä yöpaita päällä sukkasillaan, nojasin ikkunaan ja kuuntelin äänettömän kerrostalon äänettömyttä. Enpä oo ennen yläkerrassa käynykkään, oma kämppä ku on ekassa kerroksessa. Lopuksi piti laskeutua takas omaan asuntoon, viimenen vilkasu taivaalle, ei enää huiskannu vihreä revonhäntä. Ovi oli kutsuvasti raollaan, pöydällä palo kynttilä ja mieli oli löytäny rauhan kaikessa rauhallisuudessaan. Hyvä on tässä olla!

Nautin. Kaikki kuvan astiat kirppareilta, niinku lähes kaikki muutki :)
Itetehtyjä pikkuleipiä, ja glögiä kannusta pikkutyttöjen kans. <3

Tuisku sai skootterin Rossosta. :)

Värilläkö väliä? Tottakai!!

KAATOOO!!! 

Syyslomakuvia.

Nyt on lusittu 10 päivän syysloma, tultu takas Kokkolaan, käyty tekeen yks tentti ja loppupäivän tunnit lintsasin mahakivun takia. Sainpas sittenki napattua lomilta pöpön itelleni!

Loman ensimmäinen viikonloppu meni Oulussa, kavereitten luona rentoilin ja olin mukavassa mitään-tapahtumisen-tilassa. Oulusta matkustin jäniksenä junalla Rovaniemelle (onpahan VR multa neki rahat jo etukäteen kiskonu, moneen otteeseen), missä oli vastassa sisko ja muutama lapsonen, kolmevuotias rinsessa ei meinannu innostukseltaan happia saaha. :)

Rovaniemellä sain vihdoinki hoitaa kavereitten lapsia ja vauvoja, ja vähän niitä äiti-ihmisiäki jututtaa.. Pääsin mukaan neuvolaanki ja "perhekerhossa" kaverin luona oli 8 lasta ja me 2 aikusta, kaikilla oli kivaa! :) Ensilumen riemu oli valtava, ja valkea valo toi syksyyn ihanan tuttua mutta aina niin uutta tunnelmaa ja odotusta. Lumienkeleitä ilmesty pihalle ja jäinen ruohikko lumen ja askelten alla tuntu ihan ku ois kävelly riisimurojen päällä. Tein porkkanapiirakkaa, ja sanoin sen olevan pahaa. Viena 3v kysy "Ai mittä mielettä pahaa?" Ja Elia 5v mietti osaako Pohjanlepakot uia pohjassa.. Hauskoja tenavia, ja fiksuja, varmaan tullu tätiinsä...

Viimeset päivät lomasta olin ranualla, soitin soitin ja soitin pianoa, huiluaki vähän. Harmi vaan ko ei ollu ketään säestäjää, soitin huilua ja säestin varpailla pianolla, ei se nyt niin hirveen hyvin sujunu. Joululauluja, tietysti. Tein piparitaikinanki, mutten ehtiny leipoa niitä ko loma loppu. Jäi sinne kotiin leipojia, siskonlapsia..

Oulussa oli aivan huikeita lentispelejä! :P

Sorsien kissatappelu,
sodan kohde vaan seurasi isännän elkein sivustalla..

Rovaniemi pakkasiltana.

Illan tarkkailijat.

Sisaruksia ja siskonlapsia,
kertakaikkiaan edustavaa porukkaa!

Kaverukset Fun Parkissa, hauskanpidosta voi olla montaa mieltä :)

Pieni iloinen kaverini.

Kyllä ny on Heini onnelline!!

Ranualla, miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin...

Hyvä mieli huilistilla!

Kävin ulkoiluttaan lenkkareita Gamla Karlebyssä. Kurkistelin ihmisten pihoille ja tiirailin kameran läpi maisemia ja yksityiskohtia. Auttais toki asiaa, jos osais käyttää sitä kameraa! Yhen talon pihalta kuulu lasten ääniä, siellä oli tyttöjä leikkimässä niinku lasten pitääki, ja minä olin ihan mielissään, niin vähän kuuluu nykyään enää ulkoleikkien ääniä. Ainakaan kaupungissa.

Pysähyin kanavan rannalle puistoon ja viritin huilun, kaivoin Lapin lasten laulukirjan repusta ja annoin huilun viheltää. Ei mikään paras ääni tullu kylmällä huilulla, mutta yks koira mut vaan haukku. Kohta huomasin muutaman korttelin päästä tulleet samat tytöt, istu rantarakennuksen portaille ja taputti aina laulujen jälkeen. Pyysin niitä laulamaan mutta ei ne uskaltanu, outoja lauluja ja vielä suomeksi. Miekkonenki siinä kävi istumassa ja kiittelivät kovasti ko lähtivät. Otin tietysti niistä kuvat itelleni muistoksi, ensimmäinen ulkokonsertti ja heti oli yleisöä ;) Alkaa olla liian kylmä ulkona soittaa, kämpällä ei oikeen soi ko on niin pieni huone.. En tietenkään yleisön toivossa ulos menny, vaan soitin niistä huolimatta. Ei muutkaan ohikulkijat vihasilta näyttäny, sain jopa pari hymyä niiltä jota huomasin kattoa! Tuli kyllä ihan hyvä mieli itellekki, huomaamatta. Nää vanhat kaupungit on niin ihania, missä niitä on säästyny sodalta.. Mää niin tykkään!

Vanhan kaupungin talot ja ruskapuut. <3

Tällainen Suuri Saalistaja vartioi yhtä taloa.

Muistutus kesästä.

"Kiitos kauniista soitosta!"

"Oli kyllä mukava kuunnella."

Jos metsään haluat mennä nyt..

Toissapäivänä sain kaks päällekkäistä lastenhoitokeikkaa joten yhistin ne ja lähin lasten kans laavulle. Olin ostanu herkut reppuun, ja retki oli mieluinen yllätys lapsille. Minä taisin olla yks innokkaimmista! Ehkä jopa neljän parhaan joukkoon ylsin. Parin sadan metrin matkakin oli elämys, joka lätäkön poikki oli pakko kävellä lenkkareilla, joka kivelle kiivetä ja kasveja tutkia, mutta meillä ei ollu mihinkään kiire! Oltiin metässä piilosta ja löyettiin paljo pehmoleluja joilla oli heijastin kaulassa. Laavulla oli joku päiväkotiryhmä, jonka juttuun lelut kuulu. "Mun lapsillekki" niistä oli paljo riemua, koko ajan kuulu "täälläki on uninalle!" Nakit, mehut ja keksit maistu nuotiolla tunnin metässä juoksentelun jälkeen.

Ensin ihmeteltiin ja korjailtiin majan runkoa, mikä löyty..

Nuotio oli valmiina meille.

Tänään tein omenahilloa pelkästään siitä syystä, että se tuoksuu niin ihanalta.. Nam! Nyt pitäs mennä ostaan maustamatonta jugurttia.. Cd:ltä soi slaavilaista tunnelmaa, ja kynttilät toi omaa tunnelmaansa. Cd liittyy muutaman vuojen takaiseen syksyyn, ja omenahillon keittelyyn kavereiden kans. Kyllä sen taas huomaa että syksy on mun vuodenaika, ehottomasti! Syksyllä saa harrastaa ihan rauhassa tämmöstä kotona hissuttelua ja tunnelmointia. Syksyllä mun lempivärit vaatteissa passaa maisemaan ja maisema passaa mun vaatteisiin. Ei oo ulkonäköpaineita, ei liikkumis- tai ruskettumis- tai muuten vaan tehtyjä paineita. On vaan raitista ilmaa ja sateita, auringonpaistetta ja tummia iltoja. No, vähän kouluaki.

Kävi miten kävi, kynttilät tekee hetken.